maanantai 17. marraskuuta 2014

Kalorien rajoittaminen - toimiiko se?

Suurin osa dieeteistä perustuu kalorien laskemiseen tai niiden rajoittamiseen jollain tapaa. Itse olenkin koko laihdutushistoriani kamppaillut kalorien kanssa. Olen määrittänyt itselleni tietyn rajan, esim. 1200kcal mitä ei saa ylittää. Siitä on sitten kynsin hampain pidettävä kiinni. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että jos esim. klo kahteen mennessä päivällä on mokannut ja syönyt liikaa leipää, kakkua tms. niin sitten ei loppupäivänä syö mitään.

Tällaisella taistelulla oman kehon kanssa on tietysti katastrofaaliset seurauksensa. Sen sijaan, että kalorien laskeminen ohjaisi syömään tasaisesti vähän pitkin päivää, se lisää valtavasti ahdistusta jokaisen ylimääräisen suupalan myötä ja kasvattaa todennäköisyyttä ahmimiskohtaukseen ja morkkikseen. Itselläni kalorien rajoittaminen pitikin jatkuvasti yllä räjähdysherkkää ilmapiiriä - kun olin jatkuvasti hieman nälkäinen, oli kontrollin menettäminen aina kulman takana. Kun kontrolli oli kerran menetetty niin yhdenkin ylimääräisen keksin tai karkin syömisestä saattoi aiheutua loppupäivän mässäily. Kun laskelmat eivät pitäneet niin koko systeemi romahti.

Toki syödyn energiamäärän keinotekoinen rajoittaminen on laihdutuksessa tehokasta, niin kauan kuin siinä onnistuu. Olenkin onnistunut laihtumaan useita kymmeniä kiloja kaloreita rajoittamalla. Sillä on kuitenkin ollut hintansa. Elämä on ollut jatkuvaa veitsen terällä tasapainoilua ja ahmimiskohtaukset ovat olleet väistämättömiä, niin kuin niitä seuraava morkkiskin. Syömisen rajoittaminen vaikuttaa myös mielialaan. Nälkäisenä on paljon alttiimpi mielialan vaihteluille, kärttyisämpi eikä energiaa oikein tahdo riittää mihinkään.

Nykyään en laske kaloreita, vaan olen opetellut kuuntelemaan kehon viestejä. Syön silloin kun minulla on nälkä ja niin paljon että tulen kylläiseksi. Joskus se tarkoittaa kahta kukkurallista lautasta ja joskus pienempää annosta. Pääasia on se, että kun keho saa jatkuvasti tarvitsemiaan ravintoaineita, sen ei enää tarvitse lähettää aivoihin viestejä “nyt on hätätilanne, syö kaikki mikä eteen sattuu”. Ahmimiskohtaukseni ovat loppuneet kuin seinään, vaikka luulin että kyseessä olisi ongelma, jonka kanssa saisin taistella loppuikäni. Muistan aina kadehtineeni loputtomasti niitä ihmisiä, jotka kertoivat tekevänsä juuri näin - syövänsä vain silloin kun on nälkä. Ajattelin, että se ei ikinä onnistuisi minulta, koska minussa oli jotain vialla ja en saisi syömistä loppumaan kerran aloitettuani. Mutta ei, se onnistuu kaikilta ihmisiltä, jopa minulta. Juju on siinä, että pitää syödä oikeita ruokia. Kun syö mahdollisimman ravitsevia, vitamiini- ja hivenainepitoisia ruokia ja tärkkelystä - hedelmiä, vihanneksia, juureksia, viljoja, ne pitävät kehon jatkuvassa tyytyväisyyden tilassa.

Yhtenä suurena motivaationa tämän blogin pitämiseen onkin, että muutkin painonsa ja syömistensä kanssa kamppailevat ihmiset löytäisivät tämän ruokavalion. Tiedän että meitä on monia. En voi edes kuvailla sitä, miten paljon elämänlaatuni on parantunut kun olen oppinut syömään oikeasti terveellisesti, enkä vain juokse dieetistä toiseen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti