tiistai 10. marraskuuta 2015

Ajatuksia eettisestä veganismista

12141695_1036510193105158_6773240580185862117_n.jpg

Tämä blogini on ensisijaisesti laihdutus- ja terveysasioihin keskittynyt ja haluan pitää sen sellaisena. Mutta. Viime aikoina otsikoihin on taas noussut todella tärkeä aihe, johon haluan ottaa kantaa. Yle esitti lokakuun lopussa MOT-ohjelman, jossa esiteltiin kuvamateriaalia suomalaisilta teurastamoilta. Materiaali järkytti monia, ja kuvattuihin tapahtumiin kuului muun muassa epäonnistuneita tainnutuksia, sähköpiiskan käyttöä ja lampaan hakkaamista muovilaatikolla. Aiheen esille nousun ansiosta moni ilmoitti julkisuudessa luopuvansa lihansyönnistä kokonaan. Viimeisimmän tietämäni ulostulon teki suosittu näyttelijä ja bloggaaja Venla Savikuja, jonka koskettavan blogipostauksen nimikin on kertova  - En enää elä valheessa. Älä sinäkään sulje silmiäsi. Postauksessaan Venla kertoo siitä, miten katsottuaan materiaalia teurastamoilta, hän kauhistui eläinten oloista ja kertoi luopuvansa lihan lisäksi myös kananmunista ja maitotuotteista. Venlan postaus on mielestäni hieno osoitus käsillä olevasta muutoksesta - yhä useammat alkavat olla kiinnostuneita kasvissyönnistä ja veganismista.

Nämä teurastamoilla kuvatut videot eivät ole ainoita Oikeutta eläimille -järjestön kuvaamia tallenteita. Vuosien saatossa kyseinen järjestö on julkaissut paljon materiaalia myös turkistarhoilta ja “tuotantolaitoksista”, joissa eläimet joutuvat surkean elämänsä viettämään. Näiden julkaisujen yhteydessä monet ihmiset ainakin omassa tuttavapiirissäni kiirehtivät huomauttamaan, että asia on ikävä, mutta ei koske heitä, sillä he “syövät vain vähän lihaa” tai “eivät syö ollenkaan punaista lihaa”. Tällaiset kannanotot saavat minut aina menemään hieman tolaltani, sillä niiden sanojat jättävät niin monia asioita huomiotta.

On toki ymmärrettävää, että ihmiset sympatisoivat enemmän “söpöjä” possuja ja suurisilmäisiä lehmiä kuin etäisen tuntuisia lintuja ja kaloja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne eivät olisi moraalisesti arvokkaita! Pikemminkin linnut ja kalat ansaitsisivat enemmän huomioon ottamista kuin suuremmat eläimet, koska ne ovat tavallaan vielä heikompia ihmistä vastaan kuin suuret eläimet. Ne arvostavat omaa elämäänsä varmasti aivan yhtä paljon kuin suuremmatkin eläimet. Karnistit sanovat tällaisessa tilanteessa, että “se nyt vain on luonnon laki, että leijonat syövät antilooppeja” jne. Mielestäni ihmisen erottaa “luonnosta” nimenomaan se, että ihminen pystyy nousemaan tällaisen vahvimman oikeuden yläpuolelle ja pyrkii moraalisuuteen. Moraalissa on kyse siitä, että uskaltaa puolustaa heikompia vahvempien tyranniaa vastaan.

12036736_1008852949204216_2002913247907789355_n.jpg

Eläimen näkökulmasta ihminen on kaikkivoipa hallitsija, joka on niin vahvassa asemassa eläimeen nähden, että pystyy kontrolloimaan sen koko elämää syntymästä aikaiseen kuolemaan. Metsästysaseet perustuvat ylivoimaiseen tekniikkaan, jossa eläimelle ei jää juuri mitään aitoa mahdollisuutta paeta; tuotantoeläimet eivät voi valita kenen kanssa viettävät aikaansa tai parittelevat, koska ne keinosiemennetään ihmisen toimesta väkisin; lehmät ja vasikat erotetaan toisistaan usein heti syntymän jälkeen, niin että niiltä riistetään mahdollisuus jälkikasvun hoivaamiseen ja hoivatuksi tulemiseen voimakkaasta tarpeesta huolimatta; broileri viettää koko elämänsä tuhansien muiden kanssa suuressa hallissa, jonka lämpötila ja valaistus on täydellisesti säädelty tuottamaan mahdollisimman nopeaa kasvua jne.

Mielestäni eettisessä veganismissa on kyse siitä, että ymmärretään eläintuotannon perustuvan valta-aseman väärinkäyttöön ja siihen, että eläimeltä riistetään oikeus sen omaan elämään. Tämän vuoksi halutaan irtisanoutua koko systeemistä. Jos vielä teurastamokuvat nähneenä ajattelee, että on OK syödä vähän lihaa silloin tällöin tai syödä vain “valkoista lihaa” on missannut todella tärkeän pointin, jonka monet eläinaktivistit yrittävät tuoda esille. Olennaista ei ole pelkkä lihan ostamisen boikotoiminen sinänsä tai siirtyminen pienempiin tuotantoeläimiin, vaan kannan ottaminen koko eläinten riistoon perustuvaa systeemiä vastaan. Merkitsevää ei ole se, kuinka älykäs mikäkin eläinlaji on (esim. kanat ovat todella älykkäitä monessa asiassa) tai miten lähellä se on ihmistä. Tärkeää sen sijaan on, että jokainen eläin on yksilö, jolla on oma persoonallisuus, ja joka haluaa elää. Ihmisellä on suuri valta heikompiaan kohtaan, ja tätä valtaa pitäisi käyttää riistämisen sijaan eläinten suojeluun. Lemmikkien omistajien on usein helppo ymmärtää eläimillä olevan rikas tunne-elämä ja yksilöllisyys, mutta heillekin tuottaa vaikeuksia yhdistää yksilöllisyys lautasellaan olevaan pihviin.

Nuorempana kun olin vain kasvissyöjä ja söin vielä myös maitotuotteita ja kananmunia, kasvissyöntini tuli aina välillä puheeksi muiden kanssa. Silloin muistan kiirehtineeni äkkiä sanomaan, että “mut ei mua haittaa että muut ei oo kasvissyöjiä!” Pelkäsin, että ihmiset ajattelevat minun tuomitsevan heitä tai ajattelevan minun pitävän itseäni parempana kuin muut. Nykyään ymmärrän, että kyse oli itselleni tyypillisestä “kiltin tytön syndroomasta”. Pelkäsin kuollakseni sitä, mitä muut minusta ajattelivat, enkä uskaltanut tuoda aidosti esille omia mielipiteitäni. Nyt vegaanina potentiaalisia konfliktitilanteita ruokavaliotani ymmärtämättömien kanssa on vielä enemmän, koska tietyille henkilöille veganismi on vielä mystisempää kuin kasvissyönti. Pyrin siihen, että jos minulta asiasta kysytään niin kerron rehellisesti syyt veganismiini. Ikinä ei voi miellyttää kaikkia, joten jos joku ei minun kantaani ymmärrä niin se ei kuitenkaan muuta omaa asennettani.

Tiedän, että jotkut tarvitsevat veganismiin siirtymisessä pitemmän siirtymäajan kuin toiset. Uskon kuitenkin vahvasti, että kaikki länsimaissa asuvat ihmiset voivat alkaa vegaaneiksi. Veganismi on nykyään niin helppoa, että siihen ryhtymiseen ei pitäisi olla mitään tekosyitä. On aina hienoa, jos ihmiset ovat kiinnostuneita terveydestään ja ovat valmiita kokeilemaan McDougallin ruokavaliota tai jotain muuta High Carb -veganismin muotoa, mutta jos haluaa syödä rasvaisempia korvikkeita juustolle ja vaikka lihapiirakoille niin kyllä, sekin onnistuu nykyään helposti!

Olen myös mukana Vegaanihaasteessa tuutorina, joten jos haluat henkilökohtaista ohjausta minulta tai joltain muulta tuutorilta sähköpostin välityksellä niin liity ihmeessä mukaan haasteeseen! Minut löytää nimellä Noora V., Helsinki http://www.vegaanihaaste.net/

12009710_1000807673342077_3000386109723086043_n.jpg

Linkkejä:

Earthlings
Abolitionist Approach
Why I stopped drinking milk
Cowspiracy (Netflix)
Oikeutta Eläimille
Eläintehtaat

4 kommenttia:

  1. Moi taas! Olen saanut sulta monta hyviä vinkkejä aterioihin yms. Olenkin nyt melkein vegaani, mutta vielä on haasteena raejuustosta luopuminen... Muita maitotuotteita en kaipaa, mutta raejuusto on niin kevyttä ja samalla hyvin proteiinipitoista, että sitä menisi helposti purkki päivässä. Millä voisin korvata sen? Olisko sulla tähän mitään ideaa? t: Maaria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi sori, multa oli jäänyt tämä sun viesti huomaamatta! :( Raejuustolle ei tosiaan ole suoraa kasviperäistä korvaajaa. Rakenteellisesti saman tyyppisintä on varmaankin kiinteä tofu murskattuna. Löysin myös tällaisen reseptin, mitä voisit ehkä kokeilla: http://vegaaninenversio.blogspot.fi/2011/06/vegaaninen-raejuusto.html

      Poista
  2. Hei! Raejuuston voi korvata mm. pehmeällä (tai tavallisella) tofulla, soijajogurtilla, tai vaikka yosa sportilla :--)

    VastaaPoista
  3. Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja mainiosta blogista ylipäätään!

    Vegaanina oleminen (ja etenkin sinun mainostama harppaus) on nykyään todella helppoa. Varsinkin jos erehtyy perehtymään Starch Solutioniin, the China Studyyn ja katsomaan Earthlingsin - siinä on sellainen tunteiden ja järjen cocktail ettei itselläni paluuta ollut.

    T: nuori vegaanikundi

    VastaaPoista