tiistai 10. marraskuuta 2015

Ajatuksia eettisestä veganismista

12141695_1036510193105158_6773240580185862117_n.jpg

Tämä blogini on ensisijaisesti laihdutus- ja terveysasioihin keskittynyt ja haluan pitää sen sellaisena. Mutta. Viime aikoina otsikoihin on taas noussut todella tärkeä aihe, johon haluan ottaa kantaa. Yle esitti lokakuun lopussa MOT-ohjelman, jossa esiteltiin kuvamateriaalia suomalaisilta teurastamoilta. Materiaali järkytti monia, ja kuvattuihin tapahtumiin kuului muun muassa epäonnistuneita tainnutuksia, sähköpiiskan käyttöä ja lampaan hakkaamista muovilaatikolla. Aiheen esille nousun ansiosta moni ilmoitti julkisuudessa luopuvansa lihansyönnistä kokonaan. Viimeisimmän tietämäni ulostulon teki suosittu näyttelijä ja bloggaaja Venla Savikuja, jonka koskettavan blogipostauksen nimikin on kertova  - En enää elä valheessa. Älä sinäkään sulje silmiäsi. Postauksessaan Venla kertoo siitä, miten katsottuaan materiaalia teurastamoilta, hän kauhistui eläinten oloista ja kertoi luopuvansa lihan lisäksi myös kananmunista ja maitotuotteista. Venlan postaus on mielestäni hieno osoitus käsillä olevasta muutoksesta - yhä useammat alkavat olla kiinnostuneita kasvissyönnistä ja veganismista.

Nämä teurastamoilla kuvatut videot eivät ole ainoita Oikeutta eläimille -järjestön kuvaamia tallenteita. Vuosien saatossa kyseinen järjestö on julkaissut paljon materiaalia myös turkistarhoilta ja “tuotantolaitoksista”, joissa eläimet joutuvat surkean elämänsä viettämään. Näiden julkaisujen yhteydessä monet ihmiset ainakin omassa tuttavapiirissäni kiirehtivät huomauttamaan, että asia on ikävä, mutta ei koske heitä, sillä he “syövät vain vähän lihaa” tai “eivät syö ollenkaan punaista lihaa”. Tällaiset kannanotot saavat minut aina menemään hieman tolaltani, sillä niiden sanojat jättävät niin monia asioita huomiotta.

On toki ymmärrettävää, että ihmiset sympatisoivat enemmän “söpöjä” possuja ja suurisilmäisiä lehmiä kuin etäisen tuntuisia lintuja ja kaloja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne eivät olisi moraalisesti arvokkaita! Pikemminkin linnut ja kalat ansaitsisivat enemmän huomioon ottamista kuin suuremmat eläimet, koska ne ovat tavallaan vielä heikompia ihmistä vastaan kuin suuret eläimet. Ne arvostavat omaa elämäänsä varmasti aivan yhtä paljon kuin suuremmatkin eläimet. Karnistit sanovat tällaisessa tilanteessa, että “se nyt vain on luonnon laki, että leijonat syövät antilooppeja” jne. Mielestäni ihmisen erottaa “luonnosta” nimenomaan se, että ihminen pystyy nousemaan tällaisen vahvimman oikeuden yläpuolelle ja pyrkii moraalisuuteen. Moraalissa on kyse siitä, että uskaltaa puolustaa heikompia vahvempien tyranniaa vastaan.

12036736_1008852949204216_2002913247907789355_n.jpg

Eläimen näkökulmasta ihminen on kaikkivoipa hallitsija, joka on niin vahvassa asemassa eläimeen nähden, että pystyy kontrolloimaan sen koko elämää syntymästä aikaiseen kuolemaan. Metsästysaseet perustuvat ylivoimaiseen tekniikkaan, jossa eläimelle ei jää juuri mitään aitoa mahdollisuutta paeta; tuotantoeläimet eivät voi valita kenen kanssa viettävät aikaansa tai parittelevat, koska ne keinosiemennetään ihmisen toimesta väkisin; lehmät ja vasikat erotetaan toisistaan usein heti syntymän jälkeen, niin että niiltä riistetään mahdollisuus jälkikasvun hoivaamiseen ja hoivatuksi tulemiseen voimakkaasta tarpeesta huolimatta; broileri viettää koko elämänsä tuhansien muiden kanssa suuressa hallissa, jonka lämpötila ja valaistus on täydellisesti säädelty tuottamaan mahdollisimman nopeaa kasvua jne.

Mielestäni eettisessä veganismissa on kyse siitä, että ymmärretään eläintuotannon perustuvan valta-aseman väärinkäyttöön ja siihen, että eläimeltä riistetään oikeus sen omaan elämään. Tämän vuoksi halutaan irtisanoutua koko systeemistä. Jos vielä teurastamokuvat nähneenä ajattelee, että on OK syödä vähän lihaa silloin tällöin tai syödä vain “valkoista lihaa” on missannut todella tärkeän pointin, jonka monet eläinaktivistit yrittävät tuoda esille. Olennaista ei ole pelkkä lihan ostamisen boikotoiminen sinänsä tai siirtyminen pienempiin tuotantoeläimiin, vaan kannan ottaminen koko eläinten riistoon perustuvaa systeemiä vastaan. Merkitsevää ei ole se, kuinka älykäs mikäkin eläinlaji on (esim. kanat ovat todella älykkäitä monessa asiassa) tai miten lähellä se on ihmistä. Tärkeää sen sijaan on, että jokainen eläin on yksilö, jolla on oma persoonallisuus, ja joka haluaa elää. Ihmisellä on suuri valta heikompiaan kohtaan, ja tätä valtaa pitäisi käyttää riistämisen sijaan eläinten suojeluun. Lemmikkien omistajien on usein helppo ymmärtää eläimillä olevan rikas tunne-elämä ja yksilöllisyys, mutta heillekin tuottaa vaikeuksia yhdistää yksilöllisyys lautasellaan olevaan pihviin.

Nuorempana kun olin vain kasvissyöjä ja söin vielä myös maitotuotteita ja kananmunia, kasvissyöntini tuli aina välillä puheeksi muiden kanssa. Silloin muistan kiirehtineeni äkkiä sanomaan, että “mut ei mua haittaa että muut ei oo kasvissyöjiä!” Pelkäsin, että ihmiset ajattelevat minun tuomitsevan heitä tai ajattelevan minun pitävän itseäni parempana kuin muut. Nykyään ymmärrän, että kyse oli itselleni tyypillisestä “kiltin tytön syndroomasta”. Pelkäsin kuollakseni sitä, mitä muut minusta ajattelivat, enkä uskaltanut tuoda aidosti esille omia mielipiteitäni. Nyt vegaanina potentiaalisia konfliktitilanteita ruokavaliotani ymmärtämättömien kanssa on vielä enemmän, koska tietyille henkilöille veganismi on vielä mystisempää kuin kasvissyönti. Pyrin siihen, että jos minulta asiasta kysytään niin kerron rehellisesti syyt veganismiini. Ikinä ei voi miellyttää kaikkia, joten jos joku ei minun kantaani ymmärrä niin se ei kuitenkaan muuta omaa asennettani.

Tiedän, että jotkut tarvitsevat veganismiin siirtymisessä pitemmän siirtymäajan kuin toiset. Uskon kuitenkin vahvasti, että kaikki länsimaissa asuvat ihmiset voivat alkaa vegaaneiksi. Veganismi on nykyään niin helppoa, että siihen ryhtymiseen ei pitäisi olla mitään tekosyitä. On aina hienoa, jos ihmiset ovat kiinnostuneita terveydestään ja ovat valmiita kokeilemaan McDougallin ruokavaliota tai jotain muuta High Carb -veganismin muotoa, mutta jos haluaa syödä rasvaisempia korvikkeita juustolle ja vaikka lihapiirakoille niin kyllä, sekin onnistuu nykyään helposti!

Olen myös mukana Vegaanihaasteessa tuutorina, joten jos haluat henkilökohtaista ohjausta minulta tai joltain muulta tuutorilta sähköpostin välityksellä niin liity ihmeessä mukaan haasteeseen! Minut löytää nimellä Noora V., Helsinki http://www.vegaanihaaste.net/

12009710_1000807673342077_3000386109723086043_n.jpg

Linkkejä:

Earthlings
Abolitionist Approach
Why I stopped drinking milk
Cowspiracy (Netflix)
Oikeutta Eläimille
Eläintehtaat

maanantai 2. marraskuuta 2015

Mikä kalorimäärä paras laihdutukseen ja kaloritiheys



Mikä on paras kalorimäärä laihdutukseen? Lyhyesti ja ytimekkäästi: sellainen määrä, jonka syömällä tuntee olonsa hyväksi ja jonka syömällä paino putoaa. Mielestäni ei ole mitään järkeä sietää epämukavaa nälkää tai huonoa oloa puutteellisen ruokavalion takia samalla toivoen, että joskus kun on hoikka niin voi sitten alkaa syömään taas. On selvää, että tällainen ajattelu johtaa ennemmin tai myöhemmin jonkinlaiseen “romahdukseen”, jossa päätyy syömään liikaa “kiellettyjä” ruokia.

Loppupeleissä kalorien laskeminen on myös siinä mielessä järjetöntä, että se perustuu paljon arvailuun. On lähes mahdotonta tietää tarkalleen, kuinka paljon kaloreita missäkin ruoassa on. Monet eri kalorilaskurit antavat eri tuloksia samalle ruoka-aineelle. Kuitenkin jos miettii vaikka omenaa, niin omenoita on niin eri kokoisia että energiasisältöä on melkein mahdotonta tietää punnitsematta omenaa. Senkin jälkeen omenoissa saattaa olla lajikohtaisia eroja. Onko vihreissä omenissa saman verran energiaa kuin makeammissa punaisissa omenoissa?

Kaikkein vaikeinta kalorimäärää on ennustaa silloin kun laittaa ruokaa, johon tulee useampia ainesosia. Kuinka moni laskee kaikki laittamansa ruoan raaka-aineiden kalorit yhteen ja jakaa summan ruoan annosten määrällä? Ja jos tekee näin niin kuinka kauan tällaista käytäntöä on mahdollista pitää yllä? Jos sattuu syömään muualla kuin kotona niin aterian kalorimäärän tietäminen muuttuu käytännössä mahdottomaksi. Ei ole mitään mahdollisuutta tietää kuinka paljon mihinkin ruokaan on lisätty varsinaisesti näkymätöntä öljyä tms.

Tämä energiamäärien vaikea ennustettavuus johtaa usein siihen, että alkaa syödä samoja tuttuja ruokia uudestaan ja uudestaan, koska niihin ei liity ikävää epävarmuutta energiamääristä. Silloin kun yritin vielä laihduttaa “syömällä mahdollisimman vähän” ja noudatin GoFatGo -dieettiä, jäin kiinni sen turvalliseen ennustettavuuteen. Tiesin, että jokaisessa annoksessani oli aina suunnilleen sama määrä kaloreita: 250g maitorahkaa, 100g kanaa ja vihanneksia, proteiinipatukka. Samoin Painonvartijoissa olivat pisteet, joita sai syödä tietyn määrän päivässä. Tällaiset dieetit kannustavat pyrkimään totaaliseen kontrolliin syömisessä ja vahtaamaan jokaista suupalaa. Kun joskus jouduin syömään jotain jonka kalori- tai pistemäärä ei ollutkaan tiedossa, olin todella ahdistunut ja koin kadottaneeni turvallisen kontrollin. Ahdistuksen lisäksi selvä seuraus näille laihdutustavoille on ruokavalion yksipuolistuminen - miksi miettiä uudenlaisia aterioita, kun niihin liittyy vaiva kalorien selvittämisestä? Monet dieetit nykyään perustuvat myös järjettömiin proteiinisuosituksiin ja saavat laihduttajat syömään suurimmaksi osaksi jauhelihaa ja kanaa vihanneksilla. En voi uskoa, että se olisi makunsakaan puolesta kovin monen mielestä ihanteellinen loppuelämän ruokavalio.

Toinen juttu mistä en myöskään pidä kalorien laskemiseen kannustavissa laihdutusohjelmissa on se, että usein niissä ilmoitetaan, että laihduttaessa “ei tarvitse kärsiä nälkää”. Kuitenkin jonkun tietyn tarkan kalorimäärän asettaminen tavoitteeksi edellyttää sitä, että kun tuo määrä on täynnä niin sen jälkeen ei enää syödä. Mitä sitten tapahtuu, jos on syönyt annetut kalorit ja on vielä nälkä? Tuohon aika tärkeään kysymykseen ei anneta usein mitään vastausta tai sitten käsketään syömään enemmän vihanneksia, jotka täyttävät vatsaa. Ongelma vaan on siinä, että vihannekset eivät tuo sitä täyteyden ja kylläisyyden tunnetta, jota nälkäisenä kaipaa. Kuinka monen tekee mieli alkaa syödä porkkanaa kun vatsa kurnii? Monesti näissä tilanteissa alkaa etsiä vikaa itsestään, vaikka ongelma olisi annetuissa ohjeissa. Itse koin ainakin olevani poikkeava ja huonompi kuin muut, koska en tullut täyteen “normaaleista” ruoka-annoksista.

Youtube: Bonnyrebecca - What I Ate Today 3000 Calories Vegan
Mikä sitten on oikea määrä ruokaa? On oikeastaan mahdoton sanoa jotain tiettyä kalori- tai ruokamäärää, joka olisi sopiva kaikille. En usko mihinkään kalorirajoitteisiin, jossa joku määrittelee, että “syö enintään 1600 kaloria päivässä”. Jotkut järjettömät pikadieetit suosittelevat jopa vain 1200 kaloria päivässä. Monien virallisten suositusten mukaan taas keskiaktiivinen nuori nainen kuluttaa n. 2000-2200 kaloria päivässä. Ihmisten henkilökohtaiset energiantarpeet voivat vaihdella paljon, koska ne riippuvat niin monesta tekijästä. Harppausmaailmassa monet vetävät vähimmäisrajan 2500 kaloria mitä vähemmän ei saisi syödä ihanteellisen terveydentilan saavuttamiseksi. Paljon liikuntaa harrastavat harppaajat saattavat syödä jopa 3000-4000 kaloria päivässä ja silti pysyä hoikkina. Kaikki ihmiset ovat kuitenkin niin yksilöllisiä ja energiankulutukseen vaikuttaa niin moni asia (ikä, sukupuoli, aktiivisuustaso, perimä, aiemmat tottumukset jne.), että yhden kalorikiintiön määrittäminen kaikille ei ole mielekästä. Se voi johtaa monella siihen, että syödään joko liian vähän jolloin ahmimiskohtausten riski kasvaa eikä energiaa riitä mihinkään tai sitten syödään liian paljon mistä voi seurata huono olo, turvotusta ja painon tarpeeton nousu. Siksi mielestäni ei kannata mielestäni laskea kaloreita vaan syödä intuitiivisesti omien nälkäsignaalien mukaan - ne kertovat milloin on syönyt tarpeeksi ja milloin tarvitsee lisää tai vähemmän ruokaa. Laihduttaessa ei ehdottomasti mielestäni kannata yrittää syödä vähemmän, koska ideaalipainon saavuttaa mukavasti ja terveellisesti syömällä juuri niin paljon kuin keho tarvitsee ruokaa - pitää vain syödä oikeita ruokia.

Itse arvioisin, että syön päivässä n. 1800-2600 kaloria. En kirjaa syömiäni ruokia mihinkään ylös, joten en tiedä tarkkaa määrää. Määrä saattaa vaihdella paljonkin sen mukaan millainen fiilis on minäkin päivänä ja kuinka paljon harrastan liikuntaa. Alla on Cron-o-meteriin merkitsemäni tyypillinen esimerkkipäivä, jonka aikana söin siis n. 2100 kaloria, joista 12% (28,4g) tuli rasvasta, 10% proteiinista (62,1g) ja 78% (419g) hiilihydraateista. Aamiaiseksi söin smoothien, johon tuli banaaneja, omena, lehtikaalta, kurkkua ja hampun siemeniä. Lounaaksi ja päivälliseksi söin riisiä (yhteensä n. 4,5 dl kuivana mitattuna), tofua ja ruusukaalta ja välipalaksi banaanin ja taatelin. Tomaattikastiketta + joitain muita vihanneksia en jaksanut tähän edes merkitä, koska niissä on niin vähän energiaa.

801010.png

Intuitiiviseen syömiseen ja harppaamiseen perustuvassa laihdutuksessa täytyy luopua kontrolloivasta asenteesta syömiseen ja päästää irti numeroiden tuijottelusta. Painon putoaminen ei välttämättä ole nopeaa, mutta ainakin se on varmaa ja mahdollistaa pitkällä tähtäimellä terveen suhteen syömiseen. Huomio kannattaa kiinnittää painon ja kalorien sijaan terveelliseen ruokaan ja kunnon parantamiseen. Lisäksi monet orjallisesti 1200 kaloria päivässä syövät usein valittavat, että laihtuminen ei etene millään, vaikka he syövät kuinka vähän. Itsekin koin tämän painonpudotuksen sakkaamisen oltuani yli vuoden vähäkalorisella dieetillä. Monen kuukauden aikana paino heilui 1-2 kiloa ylös ja alas, vaikka kaiken järjen mukaan sen olisi pitänyt laskea. Tämän kauden aikana ahmimiskohtaukset muodostuivat entistä suuremmaksi ongelmaksi, koska keho pyrki pitämään kiinni kaikista mahdollisista energianlähteistä. En ollenkaan ihmettelisi, jos syynä tähän ilmiöön olisi kehon yritys suojella rasvavarantoja “nälänhädältä”. Kalorien pitäminen alhaallahan opettaa kehoa paremmaksi rasvakerrosten suojelijaksi sen sijaan, että se polttaisi niitä tehokkaasti. Siksi laihdun paljon mieluummin vähän hitaammin, kuin nopeasti, jolloin lopputuloksena on sakkaamiseen ja romahdukset, kun ei voi nälkäisenä vastustaa epäterveellisiä herkkuja. Ensiksi mainittu on varmasti pidemmällä tähtäimellä helpompi pitää yllä kuin jälkimmäinen.

Ratkaisuna kaloritiheys

Sen sijaan, että pyrkisi syömään tietyn määrän kaloreita, voi laihdutukseen käyttää apunaan tietoa ruokien kaloritiheydestä (calorie density). Menetelmä perustuu tutkimustuloksiin siitä, että ihmiset voivat syödä vapaasti kasviperäisiä ruokia, joiden kaloritiheys on 60-160 kaloria/100g, ja silti laihtua tai säilyttää ihannepainonsa. Näitä ruokia ovat vihannekset, hedelmät, tärkkelyksen lähteet kuten perunat, keitetty riisi, pasta, maissi ja pavut, herneet ja linssit. Kaikkein kaloritiheintä on öljy, joten sitä kannattaa välttää mahdollisimman pitkälle laihduttaessa (ja myös muista syistä, kuten kirjoitin tässä postauksessa).


Hyödylliseksi kokemiani lisäohjeita ovat seuraavat:

  • Syö aina kun on nälkä, ja lopeta kun olet kylläinen, mutta et liian täynnä
  • Vältä nestemäisiä kaloreita. Mehut, limsat jne. eivät tuota tai ylläpidä kylläisyyden tunnetta samalla tavalla kuin kokonaiset ruoat.
  • Rajoita korkean kaloritiheyden ruokia. Näitä ovat esim. leivät, pähkinät ja siemenet, kuivatut hedelmät jne. Huom! Näistä ei kannata kokonaan luopua. Itse olen kokenut parhaaksi ajatella näitä vähän niin kuin mausteina. Ruokalusikallinen tai pari siellä tai täällä tai välillä pari siivua leipää pääruoan ohella ovat ihan hyvä lisä ruokavalioon.
  • Tasapainota annoksia kevyillä ja tiheämmillä ruoilla. Tämä toimii molempiin suuntiin. Vihannesten lisääminen pääruokien yhteyteen keventää annoksia. Forks Over Knives -ohjelmassa suositellaan lautasen täyttämistä puoliksi vihanneksilla ja puoliksi tärkkelyksen lähteillä, täysjyvätuotteilla tms. ja pavuilla/linsseillä, kun tarkoituksena on laihtua. Jos tarkoituksena on nostaa painoa tai pitää sitä yllä samalla kun urheilee paljon, voi sen sijaan vaihtaa kevyitä ruokia kaloritiheämpiin. Esim. pasta on tiheämpää kuin peruna ja taatelit ja banaanit yleisesti ottaen kaloritiheämpiä kuin muut hedelmät.

Menetelmä on siitä helppo, että se ei edellytä laskemista, eikä kalorien rajoittamista. Pikemminkin kannustetaan syömään aina silloin kun on nälkä, koska syömättömyys johtaa mielitekoihin ja “romahduksiin”. Voin henkilökohtaisesti suositella tätä menetelmää, kun olen pitkälti sitä noudattamalla laihtunut tähän mennessä jo yli 30 kiloa ;)

tiistai 20. lokakuuta 2015

Ruokapäiväkirja 7: Loppusyksyiset eväät McDougall/HCLF -ruokavaliolla

Taas on ruokapäiväkirjan aika! Tykkään näitä tehdä kun on hauska nähdä itsekin mitä tulee päivän aikana syötyä. On myös kiva jakaa kokeilemiaan uusia ruokia. Tiedän, että monelle erityisesti HCLF veganismista kiinnostuneelle voi aluksi olla vaikea keksiä mitä voi syödä - kaikki "normiruoat" tuntuvat keskittyvän lihan ja maitotuotteiden ympärille ja kasviksiin suhtaudutaan vain lisukkeina. Voin kuitenkin vakuuttaa, että harppaamiseen siirtyminen avaa usein uudenlaisen suhtautumisen aterioiden koostamiseen, joka voi monen kohdalla tarkoittaa enemmän vaihtelua ja monipuolisuutta ruokavaliossa aiempaan verrattuna. Itse en aiemmin ollut kovin kiinnostunut ruoanlaitosta, mutta nykyään kokeilen mielelläni uusia juttuja. Jotkut kokeilut onnistuvat paremmin kuin toiset (niin kuin alta käy ilmi), mutta vapauttavinta on ollut päästää irti hiilihydraatti- ja kaloripelosta, jotka rajoittivat aikanaan omaa ruokavaliotani muutamaan "sallittuun" aineeseen. Nyt voin käyttää ruoanlaitossa lähes rajatonta kasvikunnan tuotteiden repertuaaria hyväkseni ja löytää koko ajan uusia suosikkeja ja herkkuja :)

Aamiainen: Kaurapuuro omenaraasteella ja rusinoilla. En varmaan ikinä kyllästy kaurapuuroon. Todella edullista ja terveellistä suomalaista ruokaa. Syksyisenä versiona puurosta raastan sen päälle omenan ja sekaan ripottelen rusinoita, kanelia ja pellavansiemenrouhetta + hieman siirappia. Joskus kuulee sanottavan, ettei puuro veisi nälkää. Tässä on varmaan yksilöllisiä eroja, mutta itselläni nimenomaan puuro on yksi parhaiten nälkää pitävistä aamiaisista. Syön sitä aina kunnon satsin kerralla eli kuivapainoltaan noin 80g tai 1,5-2 dl.

20150913_085916.jpg

Lounas: Öljytön romesco-kastike ja uunijuurekset. Sellainen varoituksen sana, että uunijuurekset ovat todella kevyitä eli niitä saa syödä paljon, jos haluaa pysyä kylläisenä seuraavaan ateriaan asti. Varsinkin siinä tapauksessa jos käyttää paljon vähäenergisiä porkkanoita, lanttua tms. Itse söin näitä kokonaisen pellillisen kerralla. Perunat ovat mielestäni vähän täyttävämpiä eli jos vaikka urheilee samana päivänä niin kannattaa satsata perunoihin. Söi sitten perunoita tai muita juureksia niin tässä on taas sellainen ruoka, mitä voi syödä vatsan täpötäyteen ja silti laihtua. Tämä oli itse asiassa niin hyvää, että postasin reseptin myös erikseen, jotta löydän sen jatkossa helposti kun teen tätä uudestaan :)

2015-10-08 11.42.20.jpg


20151003_220138.jpgVälipala: Rasvaton Apple Pie. Aina ruoanlaittokokeilut eivät pääty onnistumisiin. Laitan kuitenkin tästäkin tekeleestä nyt kuvan tänne, että tulee rehellisesti kerrottua kaikki päivän syömiset. Yritin siis tehdä jenkkiläistyylistä Apple pie -omenapiirakkaa ilman rasvaa ja vähennetyllä sokerilla. Tulos oli kuivakka ja “terveellisen makuinen” koppura. En syytä tätä Happy Herbivoren reseptiä, koska laitoin vahingossa tuplamäärän jauhoja ja siitä syystä taikinaa ei tullut kaulittua niin ohueksi kuin olisi pitänyt. Sen verran kuitenkin maistui, että söin piirakasta melkein puolet kun olin sen kerran väsännyt valmiiksi :D Suosittelen kuitenkin kaikille Apple pie:ta halajavalle tätä erinomaista Chocochilin vegaanista reseptiä. Se ei ehkä ole rasvaton, mutta ko. reseptin mukaan kun olen aiemmin tehnyt tätä leivonnaista niin on aina onnistunut todella hyvin ja ollut erinomaisen maukasta.

Päivällinen: Burritot. Ehkä jonain päivänä onnistun vielä ottamaan burritosta hyvän kuvan. Tämä ei ollut se päivä. No, joka tapauksessa burritot ovat yksi lempiruoistani nykyään, koska ne ovat nopeita, helppoja ja maukkaita. Täytteenä käytän yleensä riisiä, papuja, salsaa, avokadoa, maissia, kurkkua ja tomaattia. Papujen sijaan käytin tällä kertaa grillimausteella maustettua soijarouhetta - ihan passeli täyte sekin.

2015-10-08 11.40.27.jpg




Öljytön romesco -kastike ja uunijuurekset

2015-10-08 11.42.20.jpg


Romesco-kastike

200g purkitettuja paahdettuja paprikoita (esim. Lidlin)
1 iso tomaatti
3 kynttä valkosipulia
paprikajauhetta
1 prk kikherneitä
1 tl omenaviinietikkaa
2 isoa ruokalusikallista auringonkukansiemeniä

Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa tai blenderissä, kunnes seos on tasaista. Kastike säilyy ainakin 3 vrk jääkaapissa.

Uunijuurekset

Nälän mukaan perunoita, nauriita, keltajuuria, punajuuria, porkkanoita tms.
mustapippuria
yrttejä esim. timjamia, salviaa, persiljaa, oreganoa, tilliä
suolaa

Kuori ja viipaloi juurekset saman kokoisiksi. Laita kulhoon ja lisää mausteet. Sekoita hyvin keskenään. Paista uunissa 225 asteessa keskitasolla n. 30 min tai niin kauan kunnes juurekset ovat kypsiä.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Miksi välttää öljyjä?

Sokeri on aina ollut ykkösluokan vihollinen kaikille terveystietoisille ihmisille, mutta on jotenkin nurinkurista, että öljyjä pidetään sen sijaan terveellisinä. Kummassakin on kyse siitä, että tuotetaan äärimmilleen prosessoitu aine, josta on poistettu kaikki kuitu ja vesi. Öljy on 100% rasvaa, eikä tuo ateriaan juuri mitään ravitsemuksellista arvoa. Roskaruoan määritelmä on yleensä se, että se sisältää “tyhjiä kaloreita” eli paljon energiaa, joka ei kuitenkaan sisällä juurikaan tärkeitä ravintoaineita. Alla on näkymä oliiviöljyn ravintoaineista, josta käy ilmi, että oliiviöljy ei sisällä juuri mitään muita ravintoaineita kuin rasvaa. Oliiviöljyssä on kyllä hieman E-vitamiinia (mikä ei näy tässä taulukossa), mutta sitä on hyvin pieni määrä verrattuna öljyn kokonaisenergiamäärään.

Omega-3 -rasvahappoa ruokalusikallisessa on 0,1g eli päivittäiseen suositukseen pääsemiseksi oliiviöljyä pitäisi kitata melkein 2,5 dl - samalla saisi tietenkin noin 1900 kaloria ja 42 g tyydyttynyttä rasvaa. Ainoastaan yksi ruokalusikallinen sisältää jo 1,9 g tyydyttynyttä rasvaa. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että yhdessä ruokalusikallisessa pellavansiemeniä on 1,6 g eli 145% päivittäisestä Omega-3 -rasvahapon tarpeesta, mutta ainoastaan 0,3 g tyydyttynyttä rasvaa. Muut öljyt eivät pääse parempaan tulokseen. Näyttäisi siis siltä, että öljy täyttää roskaruoan määritelmän - paljon energiaa, vähän ravintoaineita.

oliiviöljy.png

Öljyissä on myös muita ongelmia tyhjien kaloreiden lisäksi. Sisältämiensä tyydyttyneiden rasvojen vuoksi ne ovat osallisena ateroskleroosin syntyyn eli verisuonten kalkkeutumiseen, mikä taas on yhteydessä muihin verenkiertoelimistön sairauksiin. Öljyjen laaduissa on eroja siten, että kylmäpuristetut neitsytöljyt sisältävät jonkin verran enemmän ravintoaineita kuin kuumennetut perusöljyt. Ne ovat parempi rasvan lähde kuin esim. voi, mutta eivät silti suojaa sydäntaudeilta

Entä Välimeren ruokavalio, joka on kuuluisa hyvistä terveysvaikutuksistaan? Joidenkin tutkimusten mukaan Välimeren ruokavalio ei ole terveellinen koska se sisältää öljyä, vaan siitä huolimatta. Öljyn lisäksi ko. ruokavalioon kuuluu paljon antioksidanttipitoisia ruokia, kuten vihanneksia ja hedelmiä, jotka osaltaan estävät rasvaisen ruoan negatiivisia vaikutuksia. 

Haluan antaa vielä erityismaininnan kalaöljyille, joita usein markkinoidaan erityisen terveellisinä. Kyse onkin pelkästään siitä - markkinoinnista. Kun on tutkittu kalaöljyjen vaikutusta mm. yleiseen kuolleisuuteen, yhtäkkiseen kuolemaan, sydänkohtauksiin ja muihin sydänsairauksiin, ei minkäänlaista suojaavaa vaikutusta ole pystytty todentamaan. 

Erityisesti silloin kun tavoitteena on pudottaa painoa, pitää kolesteroli alhaalla tai elää muuten vain terveellisesti, ei öljyjen käyttäminen ole kannattavaa. Kasviöljyihin ei kuitenkaan liity samoja eettisiä ongelmia kuin eläintuotteisiin, joten en näe syytä välttää niitä 100-prosenttisesti. Täydellisyyteen pyrkiminen jonkin ruoka-aineen välttämisessä saattaa monella johtaa elämänsä liian vaikeaksi tekemiseen ja turhiin syyllisyydentuntoihin, jos on jostain syystä “joutunut” syömään kiellettyä ruoka-ainetta. Tämä taas ruokkii syömishäiriöisiä ajatuksia ja kohdistaa huomion vääriin asioihin. Pelkkä sokeriton tai öljytön tms. ruokavalio ei välttämättä ole terveellinen, jos muutoin ruokasuhde on vinoutunut. Itselleni on riittänyt se, että en käytä öljyjä ruoanlaitossa kotona. Ravintolassa tai kylässä käydessä hyväksyn sen, että ruoassa on käytetty öljyä. Ostan myös hyvällä omallatunnolla puolivalmisteita, joissa on käytetty vähän öljyä, kuten tortilloja, tomaattikastikkeita ja pizzapohjia. Rasvan lisääminen ruokaan ei kuitenkaan ole mitenkään tarpeellista, vaan tarvittavan määrän rasvahappoja saa syömällä mitä tahansa kasvisruokaa omaan energiatasoon tarvittavan määrän. Kaikissa hedelmissä, vihanneksissa, täysjyvätuotteissa, juureksissa, pavuissa ja herneissä on pieniä määriä rasvaa. Vähärasvaista kasvisruokavaliota kannattaa täydentää pienellä määrällä hyviä rasvan lähteitä eli avokadoilla, pähkinöillä ja siemenillä, joiden terveyshyödyistä on paljon näyttöä.

McDougallin ohjeet öljyjen välttämiseen ovat:
  • Panosta hyvään pannuun - laadukas paistinpannu ei polta ruokia pohjaan, vaikka ruokaa tekisi ilman öljyä
  • Käytä vettä öljyn sijaan kasvisten paistamisessa pannulla
  • Paistoliemenä voi käyttää myös esim. soijakastiketta, kasvislientä, valko- tai punaviiniä, tomaattimehua tai salsaa

Jos et ole jo katsonut niin suosittelen ehdottomasti esim. Netflixistä löytyvää dokumenttia Forks Over Knives. Siinä on koottu yhteen öljyttömän vegaaniruokavalion terveyshyötyjä sekaruokavalioon nähden.

lauantai 3. lokakuuta 2015

Suklainen puolukkajälkiruoka

20150926_153048.jpg

Sain vähän aikaa sitten ison satsin tuoreita puolukoita lahjaksi, ja halusin kehitellä niistä myös jotain muuta hillon lisäksi. Päädyin kokeilemaan tällaista reseptiä, joka hieman peittää puolukoiden voimakasta makua, mutta ei sisällä aivan tuhottomasti sokeria. Tulos on aika jännän makuinen.

Tämä jälkiruoka sisältää paljon energiaa (noin 400 kaloria/annos), mutta samalla se sisältää myös paljon vitamiineja, kivennäisaineita ja kaikkia muita hyvyyksiä. Yhdessä annoksessa on Cron-o-meterin mukaan mm. 41% päivittäisestä E-vitamiinin tarpeesta, 25% kalsiumin ja 46% kuparin tarpeesta, Omega-3 ja -6 -rasvahappoja, n. 6 g proteiinia ja 14 g kuitua.

2015-09-27 14.58.55.jpg

1 annos

1 dl tuoreita puolukoita
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
6 tuoretaatelia
½ kypsä avokado
1 dl kasvimaitoa (esim. manteli-, soija- jne.)
1 rkl tummaa sokeria tai siirappia

Sekoita aineksia blenderissä tai tehosekoittimessa, kunnes massa on tasaista. Kaada tarjoiluastioihin ja laita jälkiruoka n. tunniksi pakastimeen.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Edistymispäivitys

Heips!

Viimeksi kun punnitsin itseni, painoin 76,9 kg. Se tarkoittaa, että viime vuoden kesän alkupainostani 106 kg on tullut pudotettua lähes 30 kg! Tässä vaiheessa se alkaa tuntua jo todella kaukaiselta, kun ylipainon suurimmat epämukavuudet ovat takana päin. Enää ei tarvitse puuskuttaa montaa minuuttia lyhyiden portaiden jälkeen, eikä tarvitse harmitella kun vaatekaapissa ei ole mitään mikä näyttäisi hyvältä päällä.

Untitled.png

En jaa näitä painokäyriäni sen takia, että näyttäisin mikä on “oikea” määrä painon pudotusta minkäkin ajan kuluessa. Muistan vain itsekin joskus huolehtineeni, kun paino ei putoa tasaisesti vaan hyppii välillä ylös alas. Haluan näyttää, että se on normaalia terveellisessä laihdutuksessa. Jotkut julkkislaihdutusvalmentajat esim. Jillian Michaels jenkkien Biggest Loser -sarjasta ovat sitä mieltä, että painon pitäisi pudota jokaisella (viikottaisella) punnituskerralla ja jos se ei putoa niin ei ole yrittänyt tarpeeksi. Se on mielestäni aivan täysin väärä ja vaarallinen asenne. Paino vaihtelee yhden päivänkin aikana monta kiloa esim. kehon nestemäärästä riippuen ja siihen vaikuttavat monet asiat. Uuden liikuntalajin aloittaminen, menkat, syödyn suolan määrä jne. Paino ei ole kovin luotettava mittari siitä, kuinka paljon rasvaa on saanut poltettua. Rasvaprosentin mittaaminen olisi tietysti luotettavampi tapa, mutta itse ajattelen, että mittaaminen on toissijaista ja on parempi keskittyä siihen, millainen fiilis on ja miten terveellisesti syö. Paremmin päälle mahtuvat vaatteet kertovat kyllä rasvan palamisesta.

Erityisen iloinen olin tällä viikolla kun huomasin, että vanhat W30 -kokoiset farkut mahtuivat päälle. Olen rahasta tarkkana säästänyt paljon vanhoja vaatteita hoikemmilta ajoiltani toivoen, että voisin vielä mahtua niihin joskus. Huono puoli siinä on ollut, että vaatekaappi on pitkään pursunnut eri kokoisia, käyttämättömiä vaatteita. Nyt olen viimeinkin voinut alkaa viedä isoiksi käyneitä vaatteitani kirpputorille. On myös super kivaa käydä läpi vanhoja pitkään käyttämättömänä olleita vaatteita. Ne tuntuvat kuin uusilta kun nyt mahtuvatkin taas päälle ja ei tarvitse laittaa omaisuutta vaatekauppoihin koko vaatekerraston uusimiseksi.

20150927_114946.jpg 

Ruokailuni ei ole oikeastaan muuttunut mitenkään. Syön siis edelleen McDougall tyyliin paljon tärkkelystä, jonkun verran hedelmiä ja vihanneksia ja vähäsen pähkinöitä/siemeniä. Liikuntana olen nyt pari kuukautta harrastanut oikeastaan pelkästään juoksulenkkejä, muutaman kerran viikossa n. 30 minuuttia.

Kuten aiemmin mainitsin, en kirjaa treenejäni tällä hetkellä mihinkään ohjelmaan vaan ihan paperille. Alla on kuva säälittävistä tuloksistani :D Ennätykseni on siis tähän mennessä 3,54 km puolessa tunnissa, mikä on käsittääkseni todella hidas vauhti. Mutta ei se mitään! Pääasia on kilpailla itseään vastaan ja parantaa omia tuloksia eikä liikaa verrata itseään muihin. Ja sen haluan vielä sanoa, että siinä on todella iso ero, mikä asenne liikuntaan on - onko liikunta pelkkää laihdutusta ja kalorien polttamista, vai onko tavoitteena oman kunnon kasvattaminen ja oman hyvän olon lisääminen. En ole ikinä ollut mitenkään sporttinen, päin vastoin - olin koulussakin se tyyppi, joka aina valittiin viimeiseksi joukkueeseen. Se lisättynä jo lapsena alkaneisiin paino-ongelmiin tarkoitti, että suhteeni sekä ruokaan, että liikuntaan oli aina vähän vääristynyt. En erityisesti pitänyt liikunnasta.

Nyt olen alkanut vasta ymmärtämään, miten suuri merkitys hyvällä kunnolla voi olla elämänlaadun parantamisessa. Se, että voi parantaa omia tuloksiaan buustaa itsetuntoa ihan kivasti. Tulee sellainen olo, että jes, minähän pystyn tähän! Mitä väliä sillä on, vaikka alkutilanteessa pystyisi vain kävelemään puoli tuntia ja ottamaan muutaman juoksuaskelen. Kunhan vaan sitoutuu säännölliseen treenaukseen, omia tuloksia voi pikku hiljaa parantaa. Juoksemisessa tykkään erityisesti siitä, että siinä saa kuunnella hyvää musiikkia ja olla samaan aikaan yksin ajatustensa kanssa. Se on tietyllä tavalla todella rentouttava kokemus. Lisäksi vielä oma fyysinen olo parantuu kunnon kohentuessa jatkuvasti. Suosittelen ehdottomasti nauttimaan syyspäivistä juoksulenkillä, jos se vain on mitenkään mahdollista :)

Tällaista tänään. Seuraavassa postauksessani käsittelen vähän rasva-asiaa… Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!
20150927_123623.jpg

maanantai 21. syyskuuta 2015

Ruokapäiväkirja 6

Heips! Tässä taas muutama esimerkki syömisistäni. Viime viikko menikin pienen flunssan paranteluun. En joutunut vuoteen omaksi, mutta olo oli tukkoinen ja ikävä. Siihen auttaa omalla kohdallani parhaiten lepo ja teen lipittäminen, joten niihin olen siis panostanut. Vähän nuutuneena ei myöskään jaksa oikein laittaa ruokaa, joten viime viikolla söin suurimmaksi osaksi vain riisiä ja valmistomaattikastiketta. Niistä saa supernopean ja hyvän aterian, mutta alkaahan se aika pian kyllästyttää. Viikonloppuna jaksoin panostaa ruoan laittamiseen vähän enemmän, joten tässä ruoat sunnuntailta. 

Vähän myös harmitti jättää juoksutreenit pois kun tulee heti sellainen olo että kaikki saavutettu kunto katoaa. Mutta joo, eihän se tosiaan viikko sinne tänne mitään merkitse. Tällä viikolla taas juoksemaan kun flunssa on selätetty.

Ilokseni ilmoitan myös, että olen liittynyt Onni Blogeihin - vaikuttaa todella sympaattiselta ja mukavalta blogiyhteisöltä! Blogeissa on monia itseäni kiinnostavia aiheita, kuten DIY, matkailu ja hyvinvointi. Pitää nopeasti tutustua myös muihin blogeihin :)

2015-09-21 18.52.03.jpg

Aamiainen: Smoothiekulho. Tähän blendasin viisi banaania, pakastevadelmia ja ison kourallisen jäitä. Sekaan hieman vaniljajauhetta. Simppeliä ja tosi hyvää! Päälle jäisiä mustikoita, banaani, manteleita, vähän hampun siemeniä ja amaranttia.

2015-09-21 18.45.12.jpg

Lounas: Linssipihvit ja perunamuusi. Linssipihvit tein tämän ohjeen mukaan, mutta käytin kikherneiden sijaan punaisia linssejä. Pihvit oli ihan hyviä, mutta olisivat voineet pysyä kasassa vähän paremmin. Toisaalta en moiti reseptiä kun en seurannut täysin ohjetta vaan sovelsin määriä. Pihvi koostuu kikherneistä (punaisista linsseistä), riisistä, auringonkukansiemenistä, paprikasta, punasipulista, porkkanaraasteesta, leivänmuruista (käytin korppujauhoja) ja mausteista. Perunamuusin teen kuorimalla perunat, keittämällä ja lisäämällä muussaamisen yhteydessä suolaa ja makeuttamatonta kasvimaitoa tai (tässä tapauksessa) light kasvikermaa.

Välipala: Unohdin ottaa tästä kuvan, mutta söin 2 riisikakkua, jotka voitelin ohuesti maapähkinävoilla ja päälle laitoin vielä yhteensä 4 taatelia. Nam! Lisäksi snäkkäilin päivän aikana banaanin, omenan ja muutaman taatelin.

2015-09-21 18.53.59.jpg

Päivällinen: Seitankebab pitaleivässä, riisiä ja tomaattikastiketta. Kuvassa esiintyvän riisin lisäksi söin about 4 dl riisiä tätä ennen. Huonosta ja hämärästä kuvasta ei ehkä saa sellaista vaikutelmaa, mutta seitankebbe on oikeasti todella hyvää. Suosittelen erityisesti kokeilemaan silloin, jos vegaaninen lihankorvike kiinnostaa. Seitanin rakenne on nimittäin aika lähellä lihaa. Tämä on tietysti todella prosessoitua ja ei niin terveellistä kuin prosessoimattomat ruoat, mutta itse tehtynä lähes rasvatonta (jätän resepteistä vain öljyn pois).