Ennen & jälkeen Vol. 3

Heipä hei!

Pahoittelut radiohiljaisuudesta! Loppuvuodesta olin todella kiireinen, eikä blogille tuntunut jäävän aikaa. Samalla jäin jälkeen myös treenitavoitteista eli en joulukuun aikana juossut tai muuten treenannut käytännössä lainkaan, joulusiivousta lukuunottamatta. Laihtumisen edistymiseen olen silti tyytyväinen. Ennen joulua pääsin 74,3 kg:aan. Siinä mielessä se on hyvin, että loppuvuoteen mahtui vielä laihdutussuunnitelmia sotkeva ulkomaanmatka ja jonkun verran alkoholi/herkkupitoisia juhlia. Nyt en edes löytänyt edellistä tavoitepostaustani, joten en ole ihan varma mikä varsinainen tavoitteeni vuoden loppuun mennessä oli. Muistaakseni se on voinut olla n. 72 kg:n luokkaa, joten siitä olisin hieman jäänyt jälkeen. En kuitenkaan enää niin stressaa laihdutustahdista. Olen päättänyt, että en enää aseta painotavoitteita, koska ne vain luovat turhaa stressiä. Pääasia, että suunta on pikku hiljaa alaspäin. Välillä elämä tulee tielle, mutta koska kyse on elämäntapamuutoksesta eikä dieetistä, niin siihen on vain sopeuduttava. Joka tapauksessa olen vain parin kilon päässä normaalipainosta, joten laihtumisesta ei tässä vaiheessa ole enää juurikaan terveydellistä hyötyä. Tietysti oletan painon vielä jonkun verran putoavan ja kerron siitä tässä blogissa, mutta en aseta enää kilomääräisiä tavoitteita itselleni. Parempi olisi esim. kuntoon kohdistuva tavoite, esim. 5 km juokseminen alle 35 minuuttiin. Kuitenkin, aloituspainoni oli sen 106 kg (ekassa kuvassa) ja viime toukokuussa (toka kuva) olin vielä 82,8 kg. Eli alas päin ollaan tultu roimasti alkutilanteesta :)

Itse asiassa haluaisin luoda tästä blogista (vieläkin) kehopositiivisemman paikan. Kaikki eivät välttämättä halua laihduttaa, mutta haluaisivat silti syödä terveellisemmin ja voida hyvin. Ja se on ihan ok! En todellakaan halua välittää sellaista viestiä, että kaikkien pitäisi olla saman kokoisia tai pyrkiä johonkin ulkopuolisten asettamaan “tavoitepainoon”. Päin vastoin. Kaikkien tulisi saada olla sellaisia kuin haluavat olla, ilman että tuntevat painetta muilta täyttää joitain typeriä standardeja. Laihdutuksen ei myöskään pitäisi olla itsetarkoitus missään elämäntaparemontissa (paitsi jos paino on hengenvaarallisen korkealla). Terveys ja hyvä olo henkisesti ja fyysisesti ovat tuhat kertaa tärkeämpiä.

Muistutan vielä, että nyt on alkanut tammikuun 2016 Vegaanihaaste! Jos vegaanius kiinnostaa, mutta sen aloittaminen ilman apua arveluttaa, nyt on hyvä tilaisuus lähteä mukaan. Ilmoittautua voit osoitteessa http://vegaanihaaste.fi/  Vegaanihaasteen myötä saat sähköpostiisi tammikuun ajan joka päivä uutiskirjeen, jossa on hyviä vinkkejä ja reseptejä. Facebookin Vegaanihaaste 2016 -ryhmästä löytyy vertaistukea muilta haasteen aloittaneilta, ja tuutorien vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Halutessasi saat myös oman tuutorin, joka vastaa henkilökohtaisesti kysymyksiin sähköpostitse (tai muun sovitun kanavan kautta). Itse olen myös tuutorina :)

Veganismi ei ole dieetti, vaan elämäntapa, jossa pyritään olemaan vahingoittamatta muita elollisia niin paljon kuin mahdollista. Hedelmä- tai tärkkelyspitoinen vegaaninen ruokavalio on myös avain terveyteen ja ylimääräisen painon pudottamiseen. Kuitenkin myös melkein kaikkia epäterveellisiä herkkuja saa tehtyä vegaanisesti. Vegaanina ei “tarvitse” syödä aina terveellisesti :D Vegaanista juustoa, leikkeleitä ja pihvejä saa jo melkein kaikista marketeista. Itse syön silloin tällöin myös näitä vähän rasvaisempia ja sokerisempia juttuja. Kannattaa muistaa, että terveyden kannalta tärkeämpää on se, mitä syö 99% ajasta kuin se, mitä syö 1% ajasta.

Edistymispäivitys

Heips!

Viimeksi kun punnitsin itseni, painoin 76,9 kg. Se tarkoittaa, että viime vuoden kesän alkupainostani 106 kg on tullut pudotettua lähes 30 kg! Tässä vaiheessa se alkaa tuntua jo todella kaukaiselta, kun ylipainon suurimmat epämukavuudet ovat takana päin. Enää ei tarvitse puuskuttaa montaa minuuttia lyhyiden portaiden jälkeen, eikä tarvitse harmitella kun vaatekaapissa ei ole mitään mikä näyttäisi hyvältä päällä.

En jaa näitä painokäyriäni sen takia, että näyttäisin mikä on “oikea” määrä painon pudotusta minkäkin ajan kuluessa. Muistan vain itsekin joskus huolehtineeni, kun paino ei putoa tasaisesti vaan hyppii välillä ylös alas. Haluan näyttää, että se on normaalia terveellisessä laihdutuksessa. Jotkut julkkislaihdutusvalmentajat esim. Jillian Michaels jenkkien Biggest Loser -sarjasta ovat sitä mieltä, että painon pitäisi pudota jokaisella (viikottaisella) punnituskerralla ja jos se ei putoa niin ei ole yrittänyt tarpeeksi. Se on mielestäni aivan täysin väärä ja vaarallinen asenne. Paino vaihtelee yhden päivänkin aikana monta kiloa esim. kehon nestemäärästä riippuen ja siihen vaikuttavat monet asiat. Uuden liikuntalajin aloittaminen, menkat, syödyn suolan määrä jne. Paino ei ole kovin luotettava mittari siitä, kuinka paljon rasvaa on saanut poltettua. Rasvaprosentin mittaaminen olisi tietysti luotettavampi tapa, mutta itse ajattelen, että mittaaminen on toissijaista ja on parempi keskittyä siihen, millainen fiilis on ja miten terveellisesti syö. Paremmin päälle mahtuvat vaatteet kertovat kyllä rasvan palamisesta.

Erityisen iloinen olin tällä viikolla kun huomasin, että vanhat W30 -kokoiset farkut mahtuivat päälle. Olen rahasta tarkkana säästänyt paljon vanhoja vaatteita hoikemmilta ajoiltani toivoen, että voisin vielä mahtua niihin joskus. Huono puoli siinä on ollut, että vaatekaappi on pitkään pursunnut eri kokoisia, käyttämättömiä vaatteita. Nyt olen viimeinkin voinut alkaa viedä isoiksi käyneitä vaatteitani kirpputorille. On myös super kivaa käydä läpi vanhoja pitkään käyttämättömänä olleita vaatteita. Ne tuntuvat kuin uusilta kun nyt mahtuvatkin taas päälle ja ei tarvitse laittaa omaisuutta vaatekauppoihin koko vaatekerraston uusimiseksi.

 

Ruokailuni ei ole oikeastaan muuttunut mitenkään. Syön siis edelleen McDougall tyyliin paljon tärkkelystä, jonkun verran hedelmiä ja vihanneksia ja vähäsen pähkinöitä/siemeniä. Liikuntana olen nyt pari kuukautta harrastanut oikeastaan pelkästään juoksulenkkejä, muutaman kerran viikossa n. 30 minuuttia.

Kuten aiemmin mainitsin, en kirjaa treenejäni tällä hetkellä mihinkään ohjelmaan vaan ihan paperille. Alla on kuva säälittävistä tuloksistani :D Ennätykseni on siis tähän mennessä 3,54 km puolessa tunnissa, mikä on käsittääkseni todella hidas vauhti. Mutta ei se mitään! Pääasia on kilpailla itseään vastaan ja parantaa omia tuloksia eikä liikaa verrata itseään muihin. Ja sen haluan vielä sanoa, että siinä on todella iso ero, mikä asenne liikuntaan on - onko liikunta pelkkää laihdutusta ja kalorien polttamista, vai onko tavoitteena oman kunnon kasvattaminen ja oman hyvän olon lisääminen. En ole ikinä ollut mitenkään sporttinen, päin vastoin - olin koulussakin se tyyppi, joka aina valittiin viimeiseksi joukkueeseen. Se lisättynä jo lapsena alkaneisiin paino-ongelmiin tarkoitti, että suhteeni sekä ruokaan, että liikuntaan oli aina vähän vääristynyt. En erityisesti pitänyt liikunnasta.

Nyt olen alkanut vasta ymmärtämään, miten suuri merkitys hyvällä kunnolla voi olla elämänlaadun parantamisessa. Se, että voi parantaa omia tuloksiaan buustaa itsetuntoa ihan kivasti. Tulee sellainen olo, että jes, minähän pystyn tähän! Mitä väliä sillä on, vaikka alkutilanteessa pystyisi vain kävelemään puoli tuntia ja ottamaan muutaman juoksuaskelen. Kunhan vaan sitoutuu säännölliseen treenaukseen, omia tuloksia voi pikku hiljaa parantaa. Juoksemisessa tykkään erityisesti siitä, että siinä saa kuunnella hyvää musiikkia ja olla samaan aikaan yksin ajatustensa kanssa. Se on tietyllä tavalla todella rentouttava kokemus. Lisäksi vielä oma fyysinen olo parantuu kunnon kohentuessa jatkuvasti. Suosittelen ehdottomasti nauttimaan syyspäivistä juoksulenkillä, jos se vain on mitenkään mahdollista :)

Tällaista tänään. Seuraavassa postauksessani käsittelen vähän rasva-asiaa… Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

Liebster award 2015 -haaste

Heipä hei!

Tällä kertaa vähän erilainen postaus, eli aion vastata saamaani Liebster Award -haasteeseen! Jes, tykkään tällaisista kysymys-vastaus-jutuista, joten lähden mielellään vastailemaan :) Olen tosin vähän myöhässä kun sain haasteen jo heinäkuussa, mutta varmaankin parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kyseessä on siis haaste, jonka tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja saada julkisuutta pienemmille blogeille. Kiitos Jenkkishumppaa  -blogin Julialle haasteesta :)

Säännöt:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Award ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

Tässä kysymykset:

1. Muistatko vielä mikä oli se hetki, kun päätit aloittaa laihdutuksen/elämäntaparemontin?

Kyllä muistan. Oli heinä/elokuu 2014 ja aloin olla todella väsynyt sen hetkiseen tilanteeseeni. Painoin 106 kg ja liikkuminen oli ollut jo pitkään aika vaikeata. Yritin harrastaa välillä liikuntaa, mutta en ollut johdonmukainen ja kunto oli osittain painonkin vuoksi niin huono, että hengästyin pienessäkin ylämäessä kävelylenkillä. Lisäksi olin usein väsynyt ja todella ahdistunut siitä, että vaatteet eivät enää tahtoneet mahtua päälle ja mikään ei näyttänyt hyvältä. Olin siinä pisteessä, että halusin epätoivoisesti jonkun muutoksen. Silloin sain tietää, että eräs tuttuni oli saavuttanut hyviä tuloksia tärkkelyspainotteisella McDougall -ruokavaliolla, ja päätin kokeilla sitä. Sillä tiellä myös olen :)

2. Mitä olet oppinut laihdutuksen/elämäntaparemontin aikana?

Olen vähän kerrassaan oppinut terveempää suhtautumista syömiseen. Aiemmin ajattelin, että terveys on itsestäänselvyys ja tavoittelen vain laihtumista. Nykyään ajattelen, että kannattaa tavoitella terveyttä ja laihtuminen seuraa itsestään sen mukana. En myöskään yritä enää taistella kehoni tarpeita ja nälkäsignaaleja vastaan vaan päinvastoin pidän itsestäni huolta juurikin vastaamalla näihin signaaleihin syömällä, lepäämällä jne.

3. Mikä on ollut vaikeinta laihdutuksessa? Mikä on aiheuttanut ketutuksen kyyneliä?

Edelliseen kysymykseen liittyen, en koe olevani vielä henkisesti aivan täysin siinä pisteessä missä haluaisin olla, koska jotkut asiat aiheuttavat vielä hieman ahdistusta. Esim. jos olen pois kotoa ja “joudun” syömään muiden laittamaa tai ravintolaruokaa, niin siitä saattaa tulla ikäviä ajatuksia ja pelkoja siitä, miten se vaikuttaa laihtumiseeni. Nämä tulevat kuitenkin paljon lievempinä kuin ennen ja tiedostan, että niistä kannattaa pyrkiä eroon. Yksi päivä tai edes yksi viikko epäideaalia syömistä ei loppupeleissä vaikuta juuri mitenkään laihdutukseen. Suurin painoarvo on sillä, mitä syö suurimman osan ajasta.

4. Millainen on ruokarytmisi?

Tällä hetkellä syön 3-4 kertaa päivässä. Aamiaisen syön arkiaamuina klo 7 aikaan ja viikonloppuisin klo 9-10, lounaan syön klo 11-14, joskus syön välipalan ennen päivällistä, ja päivällisen syön yleensä klo 18-19. Joskus syön aikataulullisista syistä päivällisen vasta klo 20-21. Iltapalaa en syö juuri koskaan siitä syystä, että päivälliseni on aika myöhäinen. On kuitenkin mukavampi mennä nukkumaan kun on ainakin pari tuntia ollut syömättä mitään eikä vatsa ole ihan täynnä. Päivällisen jälkeen saatan myös usein syödä hedelmäjälkkärin. En usko, että aterioiden aikataululla on juuri mitään tekemistä laihtumisen kanssa. Jos syö ne samat ruoat päivän mittaan niin sillä ei voi olla mitään väliä mihin aikaan ne syö. Toisille sopii monta pienempää ateriaa päivässä ja toisille vaikka vain 2 isoa ateriaa. Pääasia, että syö tarpeeksi eikä yritä rajoittaa väkisin kaloreita.

5. Voisitko jakaa jonkun hyvän ruokareseptin/-vinkin meille muille laihduttajille?

Mieleen tulee nyt vaan viime aikoina paljon syömäni välipala/jälkkäri, josta toki saa myös aterian jos lisää hedelmien määrää. Tästä ei valitettavasti ole kuvaa. Pilko lautaselle kypsä banaani ja n. 4 tuoretaatelia. Valuta päälle pari teelusikallista maapähkinävoita ja ripottele päälle vielä kookoshiutaleita, sekä kaakao- tai carob-jauhetta. Tuloksena on terveellinen herkku, joka tuo mieleen Snickersin tms. kun suuhun osuu samalla kertaa maapähkinävoi, taateli ja kaakaojauhe. (Mainitsin jossain aiemmassa postauksessani, että sain vatsaongelmia banaanin ja maapähkinävoin yhdistelmästä, mutta tästä ei ainakaan ole tullut mitään ongelmia.)

6. Miltä näyttää viikkosi liikunnan suhteen? Käytkö esimerkiksi lenkillä? Kuinka usein?

Tällä hetkellä liikuntani koostuu siitä, että teen juoksulenkin 2-4 kertaa viikossa. Lenkin kesto on n. 30 minuuttia. Tykkään myös tankotanssista, mutta siitä olen pitänyt nyt taukoa. Lähinnä siksi, että haluan keskittyä juoksemiseen ja kunnon kohottamiseen sitä kautta. Suosittelen ehdottomasti juoksemista, pyöräilyä tai muuta aerobista liikuntalajia kaikille laihduttajille ja oikeastaan myös kaikille muille ihmisille. En muista koska olisin viimeksi tuntenut niin selvästi kuinka kunto parantuu ja sitä mukaa on yleisesti koko ajan parempi olo, kävely keventyy jne. Teen jossain vaiheessa tästä aiheesta ihan kunnon (no pun intended) postauksen, koska olen aivan innostunut juoksemisesta.

7. Käytätkö laihdutuksen tukena puhelinsovelluksia? Mitä?

En käytä. Kirjasin jonkun aikaa tulokseni HeiaHeia -palveluun, mutta se oli liian sosiaalinen makuuni :D Itseäni ei motivoi ollenkaan se, että muut ihmiset seuraisivat liikuntatuloksiani. Juoksutrakkereita on tietysti vaikka minkälaisia, mutta en ole löytänyt sellaista mistä pitäisin, joten kirjaan treenini vanhanaikaisesti paperille. Se on tuntunut kaikista mukavimmalta.

8. Milloin toivot saavuttavasti tavoitepainosi?

En ole ihan varma mikä lopullinen tavoitepainoni on, mutta jos painoni jatkaa laskemistaan samaa vauhtia kuin se nyt on tehnyt (keskimäärin 0,5 kg viikossa) niin olisin ensi vuoden kesällä n. 60:ssä kilossa. Olen 171 cm pitkä, joten se alkaa olla jo lähellä normaalipainon alempaa rajaa.

9. Mihin herkkuun sorrut helposti?

Kun ruokavalio on kunnossa, ei epäterveellisille herkuille pitäisi tulla niin kovia mielitekoja, että niitä ei pysty vastustamaan. Tämä edellyttää sitä, että syö tarpeeksi joka päivä ja erityisesti, että syö tarpeeksi hiilihydraatteja. Hiilihydraattien rajoittaminen on askel epäonnistumiseen ennemmin tai myöhemmin, koska kaikki ihmisen solut toimivat hiilihydraateista muodostettavilla sokereilla ja kun keho ei saa niitä tarpeeksi, se “pakottaa” syömään mahdollisimman energiapitoisia herkkuja.

Koska syön tarpeeksi, en “sorru” mihinkään herkkuihin. Jos en ole saanut syystä tai toisesta syödä tarpeeksi, kun olen pois kotoa ja nälkä on päässyt yllättämään, syön epäterveellisiä herkkuja siinä missä muutkin. Esim. noin viikko sitten sukuloimassa päivällinen oli jäänyt välistä ja tarjolla oli vegaaneille Carneval-keksejä. Söin niitä sitten semmoisen 10-12 kappaletta yhdeltä istumalta. Kohtuullista? Ei taatusti. Syytänkö itseäni? En todellakaan. Yritän vaan parhaani mukaan ehkäistä tällaisia tilanteita syömällä ennakkoon mahdollisimman hyvin tai pitämällä eväitä mukana. Aika harvassa aterioiden pois jäämiset kuitenkin ovat, joten en koe tätä sen suuremmaksi ongelmaksi, vaikka se ei tunnukaan erityisen mukavalta.

10. Jos saisit vaihtaa vartaloa jonkun julkisuuden henkilön kanssa, kenet valitsisit?

Olen aina tykännyt Jennifer Lawrencen tyylistä, koska hänellä on hoikka, mutta toisaalta aika normaalin näköinen vartalo. Luulen, että sen tyyppisen vartalon voisin myös itse saavuttaa omalla ruokavaliollani ja “treeniohjelmallani”. Mutta joo, en silti pety jos en näytä Jennifer Lawrencelta kun olen päässyt tavoitepainooni :D Toisaalta ihailen paljon myös lihaksikkaita ja treenatun näköisiä naisvartaloita, mutta kun en ole mikään salihirmu niin en ajattele sellaista saavuttavani :)

11. Miten kannustaisit henkilöä, jolla on ongelmia laihdutuksen kanssa?

Suosittelisin tietenkin kokeilemaan harppaamista - voit syödä niin paljon hedelmiä, juureksia, täysjyvätuotteita ja muita hiilihydraattipitoisia kasviksia kuin haluat ja paino putoaa, saat lisää energiaa ja terveytesi paranee :)

Haastan seuraavat laihdutusaiheiset blogit:

Fat To Fit 

Laardi sulaa 

Loppuelämäni ensimmäinen päivä 

At last, words to actions 

Pienempi minä 

Valaasta merenneidoksi 

Lihava lasikengissä 

Oonan ikuisuusprojekti 

Neiti hyvinsyönyt 

Losing the weight of the world 

Laihdun365 

Kysymykseni ovat seuraavat:

1. Mitä laihdutustapaa käytät (kalorien laskeminen, vhh jne.) ja kauanko olet käyttänyt sitä?
2. Mikä sinulle on vaikeinta laihduttamisessa/elämäntapojen muutoksessa?
3. Mikä on kaikkein motivoivinta?
4. Oletko aiemmin yrittänyt epäonnistuneesti/onnistuneesti laihduttaa ja mitä olet silloin tehnyt laihtuaksesi?
5. Millaisia ovat suosikkiruokasi?
6. Miten lähipiirisi on suhtautunut laihdutukseesi/elämäntaparemonttiin?
7. Oletko tyytyväinen saamiisi tuloksiin?
8. Millainen on suhteesi liikuntaan?
9. Millaisia tavoitteita olet asettanut itsellesi?
10. Oletko oppinut jotain itsestäsi laihdutuksen/elämäntaparemontin aikana?
11. Voisitko ikinä kuvitella kokeilevasi harppaamista (korkeahiilihydraattinen ja vähärasvainen kasvisruokavalio)?

Intuitiivinen syöminen

Tällä hetkellä intuitiivinen syöminen on se, minkä koen auttavan laihdutuksessani kaikkein eniten. Olen vielä matkalla omaan ihannepainooni, mutta jo nyt olen vakuuttunut siitä että intuitiivinen syöminen tulee olemaan avainosassa myös ihannepainoni säilyttämisessä kunhan sinne asti pääsen. Intuitiivisella syömisellä tarkoitan sitä, että syön silloin kun haluan ruokaa ja lopetan syömisen kun tunnen oloni kylläiseksi. Tarkoitan myös sitä, että syön sellaisia ruokia mitä tekee mieli. Toisin sanoen kyseessä on terve suhde ruokaan ja syömiseen, ei pakonomainen, ahdistunut tai addiktiivinen kuten syömishäiriöisessä suhtautumistavassa.

Suhde syömiseen on tärkeää myös henkisen hyvinvoinnin kannalta. Ensinnäkin jos alkaa syömään intuitiivisesti, suhtautuminen omaan kehoon alkaa muuttua positiivisemmaksi. Kehon viestejä ei tarvitse koko ajan tukahduttaa ja silloin koko keho ei vaikuta enää viholliselta, jota vastaan täytyy jatkuvasti taistella. Suhtautumisen syömiseen pitäisi olla vähän niin kuin suhtautuminen muihinkin kehon tarpeisiin. Jos väsyttää, silloin mennään nukkumaan tai jos on vessahätä niin silloin käydään vessassa - miksi syöminen pitäisi olla jotenkin erilaisessa asemassa muihin tarpeisiin nähden? Lisäksi voisin esittää sellaisen väitteen, että kaikki ne, jotka ovat lapsesta asti olleet omassa ihannepainossaan ja eivät ole ikinä kokeneet paino-ongelmia, syövät intuitiivisesti. Kun aineenvaihdunta on kunnossa, ruokahalu säätelee sitä, miten paljon haluamme syödä.

No, moni varmaan ajattelee, että intuitiivinen syöminen on heille mahdotonta, koska jos he söisivät mitä haluavat niin se olisikin sitten pelkästään pizzaa, sipsejä ja karkkia. Monet varmasti myöskin ovat aina syöneet aina silloin kun ovat nälkäisiä, mutta ovat silti ylipainoisia. Oman kokemukseni mukaan muutama perusasia tulee olla kunnossa, jotta intuitiivinen syöminen voi onnistua. Kerron alempana joitakin kokemuksiani.

Mietin juuri vähän aikaa sitten, että lapsesta asti painoni on koko ajan ollut muutoksessa. On outoa katsoa vanhoja kuvia, kun paino on vaihdellut monta kymmentä kiloa vuosien välillä. Vuosia olen mennyt samaa rataa - joko en ole jaksanut välittää siitä mitä olen syönyt tai olen yrittänyt syödä “normaalisti” - molemmat ovat johtaneet painon nousemiseen. Tai sitten olen laihduttanut saadakseni taas seuraavana vuonna kaikki kilot korkojen kanssa takaisin. Nykyään ymmärrän, että sen aikainen kykyni intuitiiviseen syömiseen ei toiminut, koska söin vääriä ruokia. Siitä kertoi myös senaikainen olotilani. En ikinä mitannut verensokereitani, joten en tiedä mitkä arvoni tarkkaan ottaen olivat, mutta olen aika vakuuttunut siitä, että verensokerini kulki jatkuvaa vuoristorataa. Aterioiden välillä saattoi yhtäkkiä alkaa heikottaa, tulin mielialaltani todella äkäiseksi, en jaksanut yhtäkkiä tehdä mitään, oli yleisesti ottaen ikävä olo ja tuntui siltä, että tarvitsin ruokaa nyt, heti, tällä sekunnilla. Näin tapahtui siitä huolimatta, että söin säännöllisesti noin neljä ateriaa päivässä. Tämä olotila vaikeutti myös olennaisesti painoni kurissa pitämistä, koska kun tarvitsin ruokaa heti, ei ikään kuin ollut aikaa alkaa valmistamaan mitään kunnollista, vaan aloin napostelemaan kaikenlaista pientä ja ennen varsinaista ateriaa olinkin sitten syönyt jo monta pienempää ateriaa.

Nykyään näläntunne tulee vähän niin kuin “pehmeämmin” ja siihen ei liity pahaa oloa tai kummempia mielialan vaihteluita. Pystyn myös pitämään pitkänkin välin aterioiden välillä ilman, että siitä koituu mitään ongelmia. Esim. eilen söin aamiaiseksi kaurapuuroa + raastetun omenan, banaanin ja mantelirouhetta, lounaaksi kolme isoa burritoa salaatilla, riisillä, pavuilla, salsalla ja avokadolla ja illalla vielä kaksi samanlaista burritoa. Söin illallisen vasta kahdeksan aikaan, koska en ollut nälkäinen ennen sitä. Välipalaksi napostelin pari tuoretaatelia. En tarkoita, että pitkät ateriavälit olisivat sinänsä terveellisiä, mutta tärkein juttu itselleni on se, että pystyn itse hallitsemaan sitä milloin syön ja mitä syön ilman, että tarve syömiseen yltyy nollasta sataan parissa minuutissa.

Itse olen onnistunut intuitiivisessa syömisessä vähärasvaisen ja korkeahiilihydraattisen ruokavalion avulla. Se on varmasti mahdollista toteuttaa myös syömällä jotenkin muuten, mutta nämä vinkit heijastelevat omia kokemuksiani ja sitä mistä itselleni on ollut eniten apua.

• Oikean ruoan syöminen. Jos on tottunut syömään epäterveellisiä ruokia, ei voi olettaa alkavansa automaattisesti kaipaamaan hedelmiä ja vihanneksia. Voi olla, että niiden syömiseen täytyy ensin opetella. Täytyy siis aluksi käyttää myös tietoaan siitä, mikä on terveellistä, sen lisäksi että kuuntelee mitä keho haluaa. Tärkkelyspitoiset ruoat kuten peruna, riisi, bataatti, täysjyväviljat jne. nostavat verensokerin hitaasti ja pitävät sen tasaisena pitkään. Itselleni suurin apu intuitiivisen syömisen aloittamiseen on tullut siitä, että syön jokaisella aterialla jotain tärkkelyspitoista. Ainoastaan silloin, jos tärkkelyspitoisia ruokia syö rasvan kanssa, niiden sisältämät sokerit eivät pääse vapautumaan verenkiertoon ja tuloksena on verensokeripiikki ja sen jälkeinen romahdus, huonoa oloa ja väsymystä. Ravintoaineet ovat myös tärkeä tekijä ruokahalun säätelyssä. Jos syö ravintoköyhää ruokaa, keho ei saa tarvitsemiaan ainesosia ja se johtaa jatkuvaan nälkään tai napostelun tarpeeseen. Hedelmät ja vihannekset ovat tunnetusti kaikkein ravintotiheimpiä ruokia verrattuna niiden sisältämään energiamäärään. Kun syö paljon “sateenkaaren väreissä” erilaisia hedelmiä ja vihanneksia, pääsee helposti suositeltuihin päiväannoksiin erilaisista vitamiineita, kivennäisaineista ja mineraaleista. Älä huolehdi proteiinin saannista vegaaniruokavaliolla. Kun syö monipuolisesti melkein mitä tahansa kasvikunnan tuotteita, on lähes mahdotonta olla saamatta suositeltua proteiinimäärää. Liha on myös aina suhteellisen ravintoaineköyhää verrattuna kasvikunnan tuotteisiin. Ravitsemuksellisesti ei ole kovin järkevää syödä jotain mistä saa pelkkää proteiinia kun voi syödä esim. papuja ja saada proteiinin lisäksi myös tukun hyödyllisiä mikroravintoaineita, jotka jäävät täysin puuttumaan lihasta - ja samalla säästyy kolesterolilta ja tyydyttyneiltä rasvoilta. 
  
  

  

  Joitakin esimerkkejä ruokien ravintoainetiheyksistä. Prosessoimattomat kasvisruoat ovat säännönmukaisesti listan kärjessä ja eläintuotteet ja prosessoidut ruoat listan pohjalla.

  Kun olin itse pahimmassa ruokakoukussa, söin vain hirveät määrät vaaleaa leipää (juustolla ja margariinilla tietysti). Koin suorastaan pakonomaista tarvetta syödä juuri sitä leipää. Huomasin jo silloin, että leipä ei oikein tuonut minulle kylläistä ja hyvää oloa syömisen jälkeen, mutta en oikein tiennyt mitä minun olisi pitänyt syödä - en syönyt vihanneksia ja hedelmiä, koska niistä en olisi saanut sitä tyydytystä, mitä hain syömisestä. Näin jälkeenpäin ajattelen, että kehoni tarvitsi epätoivoisesti ravintoaineita ja olin ikään kuin “nälkiintynyt” siitä huolimatta, että olin ylipainoinen. Jos olisin vain osannut syödä vaikka leipää ravinteikkaampia perunoita ilman rasvaisia lisukkeita, olisin saavuttanut tarvitsemani kylläisyyden ja tyytyväisyyden tunteen ja “addiktioni” olisi vähän kerrallaan kadonnut.

• Syö sellaisia ruokia, mistä pidät. Syömisen pitäisi olla nautinnollista ja mukava kokemus. Kannattaa etsiä omat terveelliset suosikkiruoat ja syödä niitä. Tämä kuulostaa aika lailla itsestäänselvyydeltä, mutta tiedän että monet laihduttajat seuraavat jotain ruokavaliota, jossa annokset on mitattu tarkalleen ja yleensä “sallittuja” ruokia ovat vain tyyliin vaalea liha, maitorahka ja vihannekset. Itse olen myös syönyt tällä tavalla, ja vaikka paino putoaisikin nopeasti niin tällainen ruokavalio on pitkällä tähtäimellä todella epäterveellinen ja lähes mahdoton ylläpitää. Korkeahiilihydraattisessa/tärkkelyspainotteisessa ruokavaliossa on tuhansia eri vaihtoehtoja herkullisia ja täyttäviä ruokia. Ainakaan kyllästymisen ei pitäisi olla esteenä.
  
  
• Kuuntele nälkä- ja kylläisyyssignaaleja. Mikään ei ole niin luonnollista kun syödä silloin kun on nälkä. Monet dieettiohjelmat neuvovat erottelemaan tarkasti “oikean” nälän ja “mieliteon” ja syömään vain silloin kun vatsa on tyhjä. Itse en todellakaan odota siihen, että olisin supernälkäinen ennen syömistä. Syön yleensä säännöllisesti 3-4 ateriaa päivässä ja syön vain vähän vähemmän jos en ole erityisen nälkäinen ennen ateriaa. Mielestäni parempi on syödä kuitenkin jotain sen sijaan että skippaisi aterioita. Ateriani sisältävät aina jotain tärkkelyspitoista kuten perunoita, riisiä tai bataattia, usein vihanneksia ja joskus papuja tai linssejä tai jotain rasvaista, kuten avokadoa. Makeannälkään syön yleensä tuoreita hedelmiä, smoothien, hedelmäsalaatin, banaanijätskin tai kuivattuja hedelmiä. Tärkkelys, pavut tms. saavat suurimman osan ihmisistä tuntemaan itsensä kylläiseksi. Joiltakin olen kuitenkin kuullut, että heillä on kylläisempi olo jos he syövät aterioilla sen lisäksi jotain rasvaista. Silloin voi kokeilla esim. yhden avokadon syömistä päivittäin tai pähkinöiden ja siemenien lisäämistä aterioihin. Kannattaa kokeilla, mikä itsestä tuntuu parhaalta. Olen huomannut, että kylläisyydellä on useampi eri aste - ensin varsinainen nälkä lähtee, mutta tekee vielä mieli syödä vähän lisää, sitten tulee varsinainen kylläisyys ja sen jälkeen jos on erityisen hyvää ruokaa ja vähän vielä ahtaa niin tulee ihan “täysi” olo. Lopetan yleensä syömisen tuon keskimmäisen vaiheen aikana kun olen kylläinen, mutta en ole vielä aivan täysi.
  
  

• 

  Vettä voi maustaa myös esim. kurkulla, sitruunalla tai inkiväärillä

  
  

  Juo vettä. Vettä kannattaa juoda n. 2-3 litraa päivässä. Itselläni on koko ajan vesipullo vieressä, joten tiedän juoneeni tarpeeksi kun täytän pulloa tarpeeksi monta kertaa päivässä. Hyvä nesteytys saa olon paremmaksi, pitää aineenvaihdunnan käynnissä ja auttaa ruoansulatuksessa. Usein pieni nälkä saattaa myös olla oikeasti janoa, joten kannattaa juoda hieman ennen kuin alkaa syömään.
  
  
  
  
  
  
• Opettele syömään tarpeeksi. Verrattuna perinteiseen öljyjä ja eläinrasvoja sisältävään ruokavalioon, energia on tärkkelysperäisessä kasvisruokavaliossa paljon “väljemmässä” muodossa. Se tarkoittaa sitä, että saadakseen saman määrän energiaa, täytyy syödä määrällisesti paljon enemmän. Yhdessä ruokalusikallisessa oliiviöljyä on vähän yli 100 kaloria, mikä on saman verran kuin kokonaisessa isohkossa perunassa. Keho ei rekisteröi öljyjä samalla tavalla ruokana kuin kokonaisia kasvisruokia, eivätkä ne saa aikaan samanlaista kylläisyyden tunnetta. Siksi ateria, joka koostuu esim. kuudesta isosta perunasta (+vähärasvaisesta kastikkeesta) täyttää vatsan ja pitää nälän pitempään loitolla kuin kolmen perunan ateria, jonka valmistukseen on käytetty lisäksi kolme ruokalusikallista öljyä. 
  
  
• Ei kiellettyjä ruokia.* Monille ihmisille ruokien jakaminen jyrkästi “sallittuihin” ja “kiellettyihin” johtaa syömishäiriötyyppisiin ajattelumalleihin. Kiellettyjen ruokien syöminen saattaa aiheuttaa valtavaa syyllisyyttä ja itseinhoa sekä tarvetta kostaa itselleen esim. pidättäytymällä syömästä mitään loppupäivänä. Tällaisesta ajattelusta kannattaa pyrkiä eroon, koska siitä on pelkkää haittaa. Jotkut ruoat kuten öljyt, sokerit jne. ovat epäterveellisempiä kuin toiset, mutta niiden satunnainen syöminen ei vaikuta terveyteen millään tavalla ja laihdutukseenkin vain marginaalisesti. Yhden kakunpalan tai keksin ei pitäisi aiheuttaa ahdistusta tai pahaa mieltä. Välillä huomaan sortuvani vieläkin tähän ajattelumalliin, mutta olen myös parantanut tilannetta huomattavasti aiempaan nähden. Syön aina välillä joitakin vegaanisia herkkuja jos niitä on tarjolla, joskaan en osta niitä itselleni kotiin.
  
  
• Pysy erossa riippuvuutta aiheuttavista ruoista. Näitä ovat ainakin valkoisia jauhoja ja paljon sokeria sisältävät ruoat, suklaa, juustot jne. Oman kokemukseni mukaan ne sekoittavat kehon omia signaaleja. Hedelmät ovat terveellisiä herkkuja eivätkä aiheuta samanlaista riippuvuutta. Juuston tilalla voi kokeilla vaikka avokadoa. Itselleni luopuminen kalorien rajoittamisesta aiheutti sen, että en koe enää pakonomaista tarvetta syödä tiettyjä epäterveellisiä ruokia. Voin siis esim. säilyttää kaapissa kuukausitolkulla suklaalevyä ilman, että jossain vaiheessa olisi “pakko” syödä se. Toisaalta myös terveelliset ruoat kuten pähkinävoit voivat aiheuttaa riippuvuutta. Itselleni tärkeintä on ollut syödä tarpeeksi hiilihydraatteja, jolloin keholla ei ole jatkuva tarve energiatiheisiin ruokiin. 

  
  
  Tarkkaile kehosi reaktioita, mutta pidä avoin mieli. Jotkut ovat itse huomanneet, että esim. gluteiini aiheuttaa heille selittämättömiä oireita, vaikka varsinaista keliakiaa ei ole diagnosoitu. Tai vastaavasti pavut aiheuttavat vatsan turvotusta tms. Silloin kannattaa tietysti kokeilla olla jonkun aikaa ilman kyseistä ruoka-ainetta ja katsoa miten se vaikuttaa oloon. Kannattaa myös muistaa, että omat havainnot eivät aina vastaa totuutta ja että kehon reaktiot saattavat muuttua myöhemmin. Itse sain kerran aivan käsittämättömän allergia/ihottuman kun olin kokeillut olla vähän aikaa gluteenittomalla ruokavaliolla ja sitten olin syönyt yhden kuppikakun, jonka valmistukseen oli käytetty vehnäjauhoja. Olin sen jälkeen pitkään vakuuttunut siitä, että olen yliherkkä gluteiinille. Mutta kuinkas ollakaan, myöhemmin söin olosuhteiden pakosta vehnätuotteita, enkä saanutkaan enää minkäänlaisia oireita. Ikuiseksi mysteeriksi jäi se, mistä syystä sain silloin aiemmin kyseistä ihottumaa. Jotkut asiat ovat myös vain tottumuskysymyksiä. Esim. monelle pavut saattavat aiheuttaa aluksi vatsan turvotusta tai ilmavaivoja, mutta jonkun ajan kuluttua keho tottuu niihin eikä mitään ongelmia enää ilmene. Toki joskus yliherkkyys on selvä tapaus ja silloin vain välttäminen on paras vaihtoehto.
   
• Ota huomioon henkilökohtainen tausta. Jos aiemmin on rajoittanut kaloreita tai hiilihydraatteja rajusti ja yhtäkkiä antaa itselleen luvan syödä, on tuloksena todennäköisesti pohjattoman tuntuinen ruokahalu. Oman näkemykseni mukaan silloin kannattaa vain syödä ja unohtaa laihduttaminen hetkeksi. Pohjaton ruokahalu ei kestä ikuisuuksia vaan jossain vaiheessa keho tajuaa saavansa tarpeeksi energiaa ja silloin suurta ruokahalua ei ole enää tarvetta pitää yllä. Itse olen myös käynyt läpi vaiheen, jossa söin huomattavasti enemmän kuin mitä syön tällä hetkellä. Uskon, että kyseinen vaihe oli kuitenkin tärkeä tasapainon saavuttamiseksi myöhemmin.
   

Yhteenvetona voisin vielä kerrata, että intuitiivisen syömisen onnistumiseksi kannattaa pyrkiä suhtautumaan syömisen tarpeeseen normaalina ja hyvää tekevänä asiana. Sitten kun vielä ohjaa oikean tietonsa avulla kehon viestejä oikeaan suuntaan, pääsee ennemmin tai myöhemmin tilaan, jossa keho ja mieli voivat olla synkassa keskenään. Uskon, että intuitiivisen syömisen oppiminen on mahdollista kaikille. Joillekin se voi kuitenkin olla vaikeampaa, mutta haluaisin kannustaa kaikkia yrittämään. Elämäänsä on vaikea elää yrittäen koko ajan mahtua toisten ihmisten asettamiin muotteihin siitä, mitä pitäisi syödä ja milloinkin.

* Kokonaan toinen juttu ovat eläintuotteet. Eettisenä vegaanina niissä on minulle kyse siitä, että en halua syödä niitä. Eläimiä ei pitäisi kohdella ihmisten resursseina, koska se aiheuttaa niille kärsimystä. Jos et ole vakuuttunut siitä miksi näin on, suosittelen perehtymään eläintuotannon realiteetteihin. Voit esim. katsoa Earthlings -elokuvan tästä linkistä https://www.youtube.com/watch?v=ce4DJh-L7Ys&oref=https%3A%2F%2Fwww.youtube.com%2Fwatch%3Fv%3Dce4DJh-L7Ys&has_verified=1 (tekstitetty myös suomeksi).

Vegaanina matkalla

Vielä emme elä niin ideaalissa maailmassa, että kaikkialta saisi hyvää ja vielä täyttävää vegaaniruokaa. Itse olen lähdössä Ranskaan (ja sieltä Espanjaan) ja olen kuullut, että se on pahamaineinen siitä, että jopa tavanomaista lakto-ovo-vegetaarista ruokaa on hankala saada. Olen myös monesti kuullut, että ei täällä koto-Suomessakaan kaikille ole vielä selvillä, mitä vegaani tarkoittaa. Nämä realiteetit on hyvä pitää mielessä kun poistuu kotoa, mutta masennukseen ei ole syytä vaipua. Kun varautuu mahdollisuuksien mukaan etukäteen tilanteisiin, niin pärjää helpommin. Tässä muutama vinkkini vegaanimatkailijalle:

• Selvitä kohteen vegaaninen ravintolatarjonta Happy Cow:n kautta. Palvelu on erinomainen ja helppokäyttöinen ja näyttää kartalla osoitteineen kaupungin nimen perusteella alueen vegaaniset ja vegetaariset ravintolat. Yleensä melkein joka paikasta löytyy ainakin “Veg-friendly” -ravintoloita, joissa on ainakin yksi kasvisvaihtoehto tai osataan tarvittaessa muuttaa jokin listalta löytyvä annos kasvisruoaksi. Linkki palveluun tässä: http://www.happycow.net/ Sovelluksen saa myös ladattua kännykkään.
• Jos tiedät, että kohteessa ei ole paljon kasvisruokaa tarjolla, kannattaa yrittää löytää majoituspaikaksi huoneistohotelli tai “apartment”, jossa on keittiö. Itse pidän keittiön tuomasta vapaudesta matkoilla, koska silloin on vähemmän riippuvainen ravintoloiden tarjonnasta. Varsinkin jos on matkalla pitempään, voi ravintolaruoka alkaa jo kyllästyttämään jossain vaiheessa ja silloin on miellyttävää tehdä oman makunsa mukainen ateria itse.
• Muista ilmoittaa lentoyhtiölle etukäteen erikoisateriasta. Suurin osa lentoyhtiöistä tarjoaa pyydettäessä vegaaniaterian ja esim. Finnairilla on jopa kolme vaihtoehtoa: tavallinen vegaaniateria (VGML), raaka kasvisateria (RVML) ja hedelmälautanen (FPML).
• Ota eväät mukaan. Itse pidän aina mahdollisimman paljon eväitä mukana varmuuden vuoksi, koska on todella ikävää jos nälkä pääsee yllättämään eikä välittömästi ole mitään vegaanista saatavilla. Kannan laukussa mukana kuivattuja hedelmiä, tuoreita viipaloituja hedelmiä ja vihanneksia ja välipalapatukoita. Esim. omalle matkalle otan tällä kertaa mukaan eväsrasiassa viipaloituja tuoreita omenoita, viipaloituja porkkanoita, kuivattuja omenoita, Trek-patukan, itse tehtyjä kaurakeksejä (ohje alla) ja eväsleivät. Mukanani on myös tyhjiä eväsrasioita, aterimet ja veitsi. Niiden avulla voin täydentää eväsvarastojani aina kun minulla on keittiö käytettävissä (joinain päivinä on ja joinain ei).
• Kannattaa perehtyä kohteessa yleisesti syötäviin ruokiin, joista jotkut saattavat olla jo valmiiksi vegaanisia. Esim. Espanjassa perinteisesti syötävät tapakset gazpacho -keitto ja champinones a la plancha (grillatut herkkusienet) ovat vegaanisia.
• Kysy rohkeasti ravintolan henkilökunnalta voiko jonkin annoksen muuttaa vegaaniseksi jos mitään ilmeisen vegaanista ei ole tarjolla. Erityisen helppoja ovat aasialaiset ravintolat, joissa riisi + vihannekset -tyyppiset ruoat ovat yleisiä. Burrito-ravintoloista saa myös usein täyttävän annoksen riisillä ja pavuilla. Salaatin saa myös melkein joka paikasta, mutta itse tulen vain vihaiseksi pelkästä salaatista jos niissä ei ole lisukkeena mitään tärkkelystä. Esim. Vegaaniliitolta saa myös tilattua Vegaanipassi- nimistä vihkosta, jossa on 74 kielellä selitetty mitä vegaanius tarkoittaa. Joskus on ehkä helpompi käyttää vihkosta kuin alkaa itse selittämään vajavaisella kielitaidolla.

Mitä tulee laihduttamiseen, niin itsehän en varsinaisesti “laihduta” enkä suosittele sitä muillekaan. Syön vain niin kuin syön ja se johtaa pikku hiljaa, luonnollisesti, laihtumiseen. Kun pyrin asennoitumaan syömiseen mahdollisimman rennosti, se tarkoittaa että hyväksyn sen, että joissain tilanteissa vain tulee syötyä sellaisia juttuja mitä en muuten söisi, kuten vähän öljyisempiä ja rasvaisempia ruokia. Olen etukäteen valmistautunut siihen, että matkani aikana en tule laihtumaan ja olen tyytyväinen siihen, jos paino pysyisi vaikka samana kuin mitä se nyt on. Oma rajani menee siinä, että ensinnäkin en halua syödä mitään epä-vegaanista ja toisekseen tarvitsen tarpeeksi hiilihydraatteja, mielellään tärkkelyksen muodossa. Huomaan heti, että jos syön liian rasvapainotteisesti niin alan tuntemaan oloni väsähtäneeksi ja mielialani laskee. Hiilihydraatit pitävät energiatason korkealla ja olon miellyttävänä :)

Nyt lähden sitten reissuun, joten jos teillä on jotain kommentteja niin älkää ihmetelkö jos vastauksessa kestää hieman. Palaan kirjoittelemaan kuulumisiani sitten heinäkuun loppupuolella. Ihanaa kesää kaikille! <3

Kevyet kaurakeksit välipalaksi (n. 10 kpl)

3 dl kaurahiutaleita

2 riisikakkua (tai n. 1 dl riisimuroja)

¼ tl vaniljasokeria

¼ tl leivinjauhetta

1-2 dl kuivattuja hedelmiä, rusinoita tms.

½ dl riisi-, vehnä- tai kaurajauhoa (voi tehdä jauhamalla kaurahiutaleita tehosekoittimessa)

(valinnainen) pähkinöitä ja/tai pähkinävoita, kookoshiutaleita tms.

½ dl agave-siirappia*

6-8 rkl omenasosetta

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Murenna riisikakut kulhoon ja lisää muut kuivat aineet. Yhdistä erikseen siirappi + omenasose toisessa kulhossa. Yhdistä sitten omenasose-siirappi kuiviin aineisiin ja lisää tarvittaessa omenasosetta niin kauan, että seosta on mahdollista muotoilla, mutta se ei ole liian kosteaa. Puristele taikinasta pieniä patukoita ja asettele ne leivinpaperin päälle pellille. Paista n. 15 minuuttia 180-asteisessa uunissa.

* Reseptissä voi käyttää myös muuta siirappia