sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ruokapäiväkirja 1.

Tässä pari esimerkkipäivää siitä, miten syön McDougall -ruokavaliolla.

Päivä 1.

Aamiainen: Puuroa ja rusinoiden kanssa. Aikaisina työpäivinä otan kaurahiutaleita mukaan töihin ja keittelen äkkiä aamutauolla puuroa. Rusinoista saa sopivan makeutuksen.

Lounas: Kasvispilahvia. Resepti tässä.

Välipala: Omena, banaani

Päivällinen: Täysjyväriisiä, johon sekoitan maissia ja n. ruokalusikallisen soijakastiketta. Nopea ja simppeli, ei mikään kulinaristin annos, mutta itse tykkään. Sopii arkeen kun ei välttämättä viitsi lähteä kokkailemaan sen kummemmin.

Kaikkia tilpehöörejä en jaksanut laskuriin merkitä, mutta suunnilleen kalorien puolesta päivä näyttää tältä:



Päivä 2.

Aamiainen: Puuroa sokerilla ja mansikoilla, vähän tummaa sokeria ripoteltuna päälle. En kyllä varmaan ikinä kyllästy puuroon :)



Lounas: Nuudeliwokki eli wok-vihanneksia paistettuna hoi sin & garlic -kastikkeessa ja täysjyvänuudeleita.

Välipala: Omena, banaani

Päivällinen: Tex-mex pavut ja lohkoperunat. Resepti tässä.

Ja kaloreittain tässä:



Lisäksi juon runsaasti vettä. Tähtään vähintään kolmeen litraan päivässä. Iltapalaa en syö, koska syön päivällisen joskus kuuden-seitsemän maissa. Sen jälkeen ei tule enää nälkä ja jos tekee jotain mieli niin yleensä hedelmä riittää. Hedelmiä en syö yleensä tiettyyn aikaan päivästä niin kuin näistä esimerkeistä saattaa ymmärtää, vaan esim. jälkiruoaksi aterian jälkeen tai silloin kun tekee mieli. Makeanhimoni tyydyttyy nykyään pelkästään näillä hedelmillä eli en koe mitään tarvetta syödä epäterveellisiä naposteltavia.

Kuten näkyy niin Kiloklubin mukaan syömäni kalorimäärät liikkuvat 1900-2200 kalorin tienoilla. Kiloklubin suositus painonpudotukseen kokoiselleni henkilölle on vain 1873 kaloria. Sen mukaan mun pitäisi siis tällaisella ruokavaliolla lihoa. No, viimeksi kun kävin puntarilla niin kyllä lukema oli vähemmän kuin edellisellä kerralla :)

perjantai 28. marraskuuta 2014

Miksi karppaus toimii?

Rakkaalla lapsella on monta nimeä - Atkinsin dieetti, Montignacin dieetti, Z-dieetti. Myös paleo -dieetti on muunnelma samasta teemasta. Vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH) tai karppaus on suosittu ruokavalio. THL:n vuoden 2011 selvityksen mukaan jopa 17 % suomalaisista on ilmoittanut noudattavansa ko. ruokavaliota. VHH:n suosio perustuu varmasti siihen, että aluksi se toimii varmasti. Sitten kaikki alkaakin mennä metsään.

Jos ihminen karsii ruokavaliostaan kaikki hiilihydraatit (kasvisruoat) ja sen sijaan alkaa syödä paljon rasva- ja proteiinipitoisia ruokia (eli useimmiten lihaa, kalaa ja maitotuotteita) hän menettää ensin nopeasti 6-8kg nesteitä kehostaan. Hiilihydraatit sitovat nesteitä, ja niiden puuttuessa nesteet lähtevät liikkeelle. Runsas proteiini ja rasva vaikuttavat myös nälän tunteeseen, minkä vuoksi laihduttaja onnistuu aluksi usein helposti pitämään syömänsä kalorimäärän pienenä varsinaisesti laskematta kaloreita. Tässä vaiheessa ruokavalio näyttäytyy myös terveellisenä - painon pudotessa verenpaine ja jopa kolesteroliarvot laskevat, mitä on pidetty kiistämättömänä osoituksena VHH:n terveellisyydestä.

Nämä vaikutukset eivät kuitenkaan toimi vahvoina todisteina VHH:n puolesta, koska nämä arvot paranevat siitä huolimatta millä tavalla laihtuu. Verenpaine ja kolesteroli laskevat aluksi vaikka söisi pelkkiä Mars-patukoita, kunhan energiamäärä pysyy tarpeeksi pienenä. Se, mitä VHH:n ylistäjät jättävät myös kertomatta, on dieetin pioneerin Robert Atkinsin kohtalo. Potilaskertomuksen mukaan Atkins oli kuollessaan ylipainoinen (117kg), kärsi sydämen vajaatoiminnasta ja kohonneesta verenpaineesta ja oli käynyt läpi useita sydänkohtauksia. Vaikka pitäisi Atkinsia yksittäistapauksena, on vaikeampi sanoa niin kaikista niistä VHH-kultin edustajista, jotka jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin näyttävät lihovan. Tässä havainnollistava video aiheesta:



VHH-advokaattien täytyy jättää myös huomiotta melkoinen määrä ravitsemuksellista tutkimusta, jotta voivat pysyä kannassaan. Tutkimuksissa VHH-dieetin on osoitettu aiheuttavan kohonnutta sydäntautiriskiä, aikaisen kuolleisuuden kasvua, muistin ja kognitiivisten kykyjen heikkenemistä, mielialan laskemista jne. Usein nämä advokaatit vetoavat johonkin yhteen “uuteen tutkimukseen”, joka kumoaa kaikki edelliset. Ravitsemustiede ei kuitenkaan toimi niin, että yhdellä tutkimuksella kumottaisiin aiempia tutkimuksia, jos niiden premissejä ei ole kumottu. Yksi tutkimus saattaa olla harhaanjohtava tai premisseiltään virheellinen. Siksi luotettavinta tietoa saadaan useiden tutkimusten pohjalta, jotka täydentävät toisiaan.

Mitä tiukemmin vähähiilihydraattista noudattaa, sitä nopeammin törmää terveysongelmiin. Laihduttajat alkavat kärsiä mm. ummetuksesta, päänsäryistä, yleisestä heikkouden tunteesta, lihaskrampeista, pahanhajuisesta hengityksestä tai suoranaisista sairauksista, kuten kihdistä, niveltulehduksesta, sydänsairauksista, munuaisvaurioista, osteoporoosista tai jopa syövästä.

Tämä aihe herättää minussa vahvoja tunteita siksi, että nuorempana kun yritin epätoivoisesti laihduttaa, käteeni sattui kotikirjastossa Atkinsin dieetti -kirja ja halusin tietysti kokeilla tätä(kin) ihmedieettiä. Se oli aika vaikeaa, koska olin silloin lakto-ovo-kasvissyöjä ja asuin kotona, mikä tarkoitti että ruokavalioni rajoittui jo lähes mahdottomaksi. Lopetin varsinaisen Atkinsin dieetin seuraamisen, mutta ajatus hiilihydraattien lihottavuudesta jäi elämään. Sittemmin sitä vahvistivat erilaiset naistenlehdistä poimimani dieettivinkit, joissa usein kehotettiin rajoittamaan hiilihydraattien saantia mahdollisimman paljon ja huolehtimaan reilusta proteiinin saannista. Sokeri olisi oleva viholliseni, samoin pasta, riisi, leipä ja peruna. Olen vahvasti sitä mieltä, että hiilihydraattien pakonomainen välttely oli osallisena orastavan syömishäiriöni puhkeamiseen. Joskus mietin, millainen elämäni olisi ollut jos olisin Atkinsin kirjan sijasta törmännyt McDougallin kirjaan ja alkanut noudattaa vähärasvaista ja korkeahiilihydraattista ruokavaliota jo vuosia sitten.

Miksi ihmiset itsepintaisesti pitävät kiinni näin hulluista ja vaarallisista dieettineuvoista? Yhtenä syynä uskon olevan sen, että jos seuraa yleisimpiä medioita, on lähes mahdotonta pysyä kärryillä siitä, minkä milläkin hetkellä uskotaan aiheuttavan sairauksia ja minkä uskotaan olevan terveellistä. Mediassa nostetaan esille milloin mikäkin yksittäinen ruoka-aine, joka aiheuttaa jonkin uuden tutkimuksen mukaan syöpää ja seuraavaksi kerrotaankin, että siitä saa helposti kalsiumia ja terveysvaikutukset ovat taattuja. Ei ole mikään ihme, jos tällaisessa ympäristössä ihmiset ohittavat viralliset ravitsemussuositukset ja etsivät tahoa, joka kertoisi yhden totuuden ja antaisi yhtenäisen linjan mitä voi noudattaa. VHH-dieetit tarjoavat juuri tämän - yksinkertaisen mallin, joka vastaa ihmisten arkikokemusta.

Mistä päästäänkin toiseen syyhyn, miksi VHH on niin suosittu. Ensimmäisenä VHH:ssa ruokavaliosta karsitaan kakut, keksit, donitsit, karkit ja muu “roskaruoka”. Tästä kaikki voivat olla samaa mieltä - roskaruoka on epäterveellistä ja lihottavaa. Mutta onko se lihottavaa, koska se sisältää hiilareita? Usein unohdetaan, että pizzat, hampurilaiset ja kakkuset sisältävät suuria määriä tyydyttynyttä rasvaa. On siis epärehellistä syyttää pelkkiä hiilihydraatteja roskaruoan lihottavasta vaikutuksesta. Pitkälle prosessoidut valkoinen jauho ja sokeri eivät todellakaan edistä painonpudotusta, mutta ne eivät ole yksin vastuussa ruoan lihottavuudesta.

Ja vielä kolmas syy on se, että runsas rasva ja proteiini tosiaan tukahduttavat nälkää. Jos ihmiset eivät olisi niin paniikissa hiilihydraattien suhteen he voisivat huomata, miten vatsa täyttyy paljon miellyttävämmin ja terveellisemmin täysjyvätuotteilla, perunoilla, riisillä, pastalla ja muilla vastaavilla kasvistuotteilla. Näiden ruokien hyvästä vaikutuksesta terveyteen ja painonhallintaan on rutkasti todisteita.


Suurin osa ihmisistä varmasti ajattelee, että Atkinsin dieetti kovan rasvan syöntisuosituksineen on aika äärimmäinen, eikä sinällään kovin suositeltava. Mitä ei ehkä niin hyvin hahmoteta on se, että myös nykyinen proteiinibuumi on Atkins-ilmiön jälkeläinen. Ruokateollisuus on haistanut rahan ja alkanut tuottaa proteiinilla kyllästettyjä tuotteita. Proteiinista on tullut uusi “low-fat”. Kun 2000-luvun alkupuolella kaupan hyllyille ilmestyivät rasvattomat tai vähärasvaiset tuotteet, nyt niiden paikan ovat ottaneet proteiinituotteet. Aiemmin kehonrakentajat ostivat proteiinijauheita erikoiskaupoista, mutta nyt jokaisessa marketissa on niille oma hylly. Tällä buumilla ei tietenkään ole mitään tekemistä järkevän painonhallinnan tai terveellisen ruokavalion kanssa. Niin kuin Hesari viime vuoden puolella uutisoi, ylimääräinen proteiini ei muutu lihakseksi vaan varastoituu kehoon rasvana. “Rasvatontakin” eläinproteiinia suuria määriä popsivia odottavat jossakin vaiheessa samat negatiiviset terveysvaikutukset kuin rasvakarppaajia. Proteiinikysymys on ehkä toisen postauksen aihe, mutta tässä vielä pari kuvaa vegaanista ruokavaliota noudattavista kehonrakentajista havainnollistamaan sitä, että kaikki vaativassakin urheilussa tarvittavat ravintoaineet löytyvät kasviruoasta. Ja terveellisessä muodossa.




keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Kasvispilahvi

Tässä versioni Eläimetöntä -blogin reseptistä. Blogissa on muutenkin monia todella hyviä ohjeita, joita on helppo soveltaa “dougalistille” sopivaksi. Pahoitteluni siitä että en ole mikään ruokakuvaamisen mestari. Huoh, ehkä jonain päivänä.




1 punasipuli
1 sellerinvarsi
2 porkkanaa
1/2 purjosipuli
2 rkl mantelirouhetta
muutama tippa sriracha -kastiketta
3 dl tummaa riisiä
2 dl punaisia linssejä
2 appelsiinin mehu
1 kasvisliemikuutio
suolaa
pippuria

Keitä riisi ja linssi kypsiksi kattilassa. Silppua sipuli ja laita kuullottumaan wok-pannulle 1 desissä vettä. Lisää raastetut porkkanat, pilkottu purjosipuli ja selleri sekä kasvisliemikuutio. Kun ainekset ovat kiehuneet muutaman minuutin, lisää pannulle riisi ja linssi, mantelirouhe, sriracha -kastike ja maun mukaan suolaa ja pippuria. Kääntele vielä hetken miedolla lämmöllä.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Treenauksen iloista

Tähän väliin siis treenauspostaus. Liikunnan osuus painonpudotuksessa on noin 20% syömisen vastatessa n. 80%, joten millekään himotreenaamiselle ei normaalilla painonpudottajalla pitäisi olla tarvetta. Olenkin suhtautunut liikuntaan kivana ylimääräisenä vetoapuna painonpudotuksessa pääpainon ollessa ruokailutottumuksissa. Täytyy sanoa, että jos painon pitäminen alhaalla edellyttää treenausta kuutena päivänä viikosta niin sillon on kyllä ruokavaliossa jotain pielessä.

Itse harrastan tankotanssia ja tällä hetkellä en juuri muuta liikuntaa. Treenailen 2-3 kertaa viikossa n. 40min kerralla sisältäen alku- ja loppuvenyttelyn. Hyötyliikuntaa tulee lisäksi koiran ulkoilutuksesta. Eli siis treenaan omasta mielestäni aika kevyenlaisesti. Kesämmällä kävin myös satunnaisesti juoksulenkillä, mutta mulla on periaatteessa mahdollista mennä lenkille vaan aamuisin tai sitten nukkua pidempään, joten se nukkuminen vie usein voiton :D

Pääasiallisena vinkkinäni on jo kliseeksi muodostunut - harrasta sellaista liikuntaa, mihin voit suhtautua intohimoisesti. Omalla kohdalla liikuntaan motivoi ihan älyttömästi se, että saan harrastaa sellaista lajia mitä pidän upeana ja esteettisenä katsella. Olen tässä vaiheessa vielä reilusti yli 90 -kiloinen, joten ei se mun tankotanssi näytä kovin viehkolta. Ei se haittaa! Harrastan sitä omaksi ilokseni, eikä kenenkään tarvitse (ainakaan vielä) olla näkemässä. Olin 106kg kun ostin tangon ja katsoin jostain nettisivuilta, että X-polen maksimipainosuositus on 115kg. Eli rajoilla mentiin, mutta hyvin on tanko kestänyt eikä mitään ongelmaa ole ollut. Välillä tosin epäilen, että jos olisin kevyempi niin kehitys lajissa olisi helpompaa. Siinä kun pitää kannatella omaa painoaan lihasvoiman avulla.

Inspiraationa tankotanssin aloittamiseen ylipainoisena pidin mm. tätä videota:  



ja sitten tietysti Lulu, jota läski-fobisen tuomariston mielestä pidettiin näemmä vain hyvänä vitsinä. Multa respectit kyseiselle naiselle:



Jonkinlaisia tavoitteita kannattaa itselleen asettaa. Omana tavoitteena on tietysti kehittyä tankotanssijana, mikä tarkoittaa aina tiettyjen liikkeiden hallitsemista. Mulla on oma setti mitä käyn läpi treenin aikana ja aina välillä etsin netistä ja muualta uusia liikkeitä repertuaariini. En ole käynyt yhdelläkään tankotanssitunnilla. Olenkin miettinyt, että jossain vaiheessa haluaisin kustantaa itselleni yksityistunnin missä käytäisiin läpi vähän sitä miten kannattaa treenata. Se auttaisi varmasti kehittymään nopeammin. Nyt vähän sohellan (tai siltä se ainakin tuntuu) mitä pystyy ja ja sitten teen satunnaisia lihaskuntoliikkeitä.

Liikuntatavoissani on siis paljon kehityksen varaa. En ole ottanut treenaamista niin vakavasti nyt vielä kun paino putoaa helposti. Epäilemättä jossain vaiheessa paino jämähtää paikalleen, niinhän käy aina jos on paljon painoa pudotettavana, ja silloin viimeistään kiristän treenaamisessa hieman tahtia.

lauantai 22. marraskuuta 2014

4 syytä miksi tärkkelys on hyväksi terveydelle

  1. Tärkkelys tyydyttää nälän. Tärkkelyspitoisissa ruoissa kuten perunoissa, pavuissa, riisissä ja hedelmissä on paljon kuitua ja vähän rasvaa ja verrattuna öljyihin ja eläintuotteisiin vähän kaloreita. Ihmedieettejä tulee ja menee, yksi viimeisimmistä on 5:2 -dieetti, jossa syödään “normaalisti” 5 päivää ja paastotaan kaksi. Atkinsin dieetissä taas saadaan aikaan elimistön sairaustila, ketoosi, mikä vähentää ruokahalua. Kaikki dieetit perustuvat kalorien rajoittamiseen ja siihen, että yritetään huijata keho haluamaan vähemmän energiaa. Tärkkelystä syömällä voi unohtaa tällaiset kikkakonstit ja keskittyä antamaan keholle se, minkä se tarvitsee pitääkseen yllä terveyttä. Liha aterian keskipisteenä ei tyydytä nälän tunnetta yhtä hyvin. Aterian jälkeen jää usein olo, että olisi halunnut syödä vielä lisää ja jos syö liikaa, tuntee olonsa tukkoiseksi. Vähärasvaista ja tärkkelyspitoista ruokaa voi syödä vatsansa täyteen ja silti aterian jälkeen on energinen ja hyvä olo. Muistan, kuinka aiemmin buffetissa syömisen jälkeen, jouluaterialla tms. tuli aina tosi huono olo eikä meinannut jaksaa muuta kuin vetää päikkärit. Nyt en enää nuku päikkäreitä ollenkaan, koska energiataso on koko päivän suht korkealla.

  1. Ylimääräinen tärkkelys ei muutu kehossa rasvaksi. Ylimääräisen hiilihydraatin muuttuminen läskiksi on yleinen myytti, mutta ei pidä paikkaansa. Hiilihydraatin muuttaminen rasvaksi on keholle vaikeaa ja se turvautuu siihen vain äärimmäisissä tilanteissa ja hyvin pienissä määrissä. Tutkimuksia aiheesta alla. Ne hiilihydraatit, joita keho ei ole käyttänyt energiana tai varastoinut glykogeeninä, palavat pois ylimääräisenä kehon lämpönä.


  1. Rasva varastoituu kehoon. Prosessi rasvan varastoimiseksi on hyvin tehokas ja rasvakerros on hyödyllinen nälänhädässä. Rasvavarantojen kantaminen on kuitenkin tunnetusti epäterveellistä.

  1. Tärkkelys saa ihmisen kukoistamaan. Tärkkelyspitoisen ja vähärasvaisen ruokavalion syöminen auttaa harjoittajiaan pääsemään ihannepainoonsa, mutta se tuo myös hyvinvointia ja terveyttä. Kasvisruoka on täynnä antioksidantteja ja vitamiineja, jotka tunnetusti edesauttavat hyvinvointia.



Lähteenä John A. McDougall, MD and Mary McDougall: The Starch Solution

Kaori Minehira, Vincent Bettschart, Hubert Vidal et al. Effect of Carbohydrate Overfeeding on Whole Body and Adipose Tissue Metabolism in Humans. Obes Res. 2003 Sep; 11 (9), 1096-1103 linkki http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1038/oby.2003.150/full 

McDevitt RM, Bott SJ, Harding M, et al. De novo lipogenesis during controlled over-feeding with sucrose or glucose in lean and obese women. Am J Clin Nutr. 2001 Dec; 74 (6); 737-46.

Dirlewanger M, di Vetta V, Guenat E, et al. Effects of short-term carbohydrate or fat overfeeding on energy expenditure and plasma leptin concentrations in healthy female subjects. Int J Obes Relat Metab Disord. 2000 Nov; 24 (11): 1413-18.

 


perjantai 21. marraskuuta 2014

Tex-mex pavut ja lohkoperunat

Tämä on yksi lempiruoistani eikä vähiten siksi, että se on niin helppo valmistaa. Tässä vaiheessa on saattanut käydä jo ilmi, että en ole mikään ruoanlaittoihminen ja kaikki tekemäni annokset on valmistettu helpoimman kaavan mukaan :D



1kg perunoita
1 tölkki kidneypapuja (kuvassa olevan tein ruskeista pavuista)
1 prk salsaa
1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
½ tl juustokuminaa
½ tl chilijauhetta
1 tomaatti
1 dl maissia

Pilko perunat lohkoiksi ja paista 225 -asteisessa uunissa leivinpaperin päällä 25 minuuttia tai kunnes perunat ovat saaneet hieman väriä. Sillä välin yhdistä loput ainekset pannulla (sipuli ja tomaatti silputtuna ja valkosipuli murskattuna) ja lämmitä. Ja voilà! Tarjoile perunat runsaan ketsupin kanssa.

Perunoiden määrää kannattaa miettiä nälän ja syöjien määrän mukaan. Itse syön usein n. kilon perunoita kerralla (kyllä, syön paljon!) ja koska taloudessamme on myös toinen syöjä, täytyy perunat valmistaa kahdessa erässä. Papukastike on hyvää myös kylmänä, joten joskus se menee ihan sellaisenaan.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Onnistumistarinoita

Mistä tiedän, että tämä on viimeinen kerta kun laihdutan? Täytyy myöntää, että olen ennenkin ajatellut, että nyt loppui mässäily ja että tulen pysymään valitsemassani ruokavaliossa tiukasti. Kolme tärkeintä syytä luottamukselleni ovat: Voin hyvin, olen energinen ja nautin syömästäni ruoasta. Mikään näistä kolmesta ei ole toteutunut koskaan aikaisemmin ja olen kokeillut erilaisia ruokavalioita ja dieettejä jo lapsesta lähtien, jolloin aloin laihduttamaan. Nämä asiat saavat minut myös uskomaan, että voin syödä tällä tavalla koko loppuelämäni eikä vain tietyn pituisen jakson ajan. Aiemmin olen aina tarvinnut jonkin asteista itsekuria ja omien halujeni rajoittamista. Nyt on riittänyt se, että on opetellut uuden tavan syödä ja sitten ei muuta enää tee edes mieli.

Tiedän myös, että tieteellinen ravitsemustutkimus puoltaa runsasta hedelmien ja kasvisten syömistä ja vähäistä eläinperäisten tuotteiden syömistä.

Välillä tietysti tulee niitä päiviä kun näyttää omasta mielestään ihan sairaan lihavalta eikä näe mitään edistystä ja vaakakaan ei näytä toivottuja lukemia. Tuntuu, että laihtumiseen menee ikuisuus ja pelottaa että painon putoaminen lakkaa. Silloin haen henkistä tukea muilta ihmisiltä, jotka noudattavat korkeahiilihydraattista ja vähärasvaista ruokavaliota ja ovat onnistuneet painon pudotuksessa. Seuraan Youtubessa monia inspiroivia ihmisiä, jotka kertovat kokemuksistaan. Suosikkejani ovat:

High Carb Hannah



Nadja NoCheese


Potato Strong


Abbie Jaye



McDougallin nettisivuilla on myös paljon onnistumiskertomuksia, joita on kiva käydä lukemassa, esim.:



Suomessa McDougallin “Starch Solution” -ruokavalio on hyvin vähän tunnettu. En ole ainakaan missään siitä kuullut. Sen sijaan kaiken maailman Atkinsit ja Montignacit ovat tuttuja lähes jokaiselle laihduttajalle Suomessa. Toivon, että voisin muuttaa tämän asian ja tuoda runsashiilihydraattisen ruokavalion niin monen ihmisen tietoon kuin mahdollista. Olisin säästynyt itse ajan ja rahan tuhlaamiselta ja valtavilta ahdistuksen määriltä jos joku olisi aiemmin kertonut minulle tämän vaihtoehdon olemassaolosta.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Chili sin carne

Tässä helppo “heitä vaan ainekset kasaan” -tyylinen resepti ruoasta, jota voi syödä itsensä kylläiseksi tarvitsematta pelätä lihomista. Pavut ja kokojyväriisi sisältävät runsaasti kuitua ja pitävät nälän loitolla pitkään.




1 sipuli
1 paprika
1 kasvisliemikuutio
1-2 valkosipulinkynttä
2 dl vettä
2 tölkkiä kuorittuja tomaatteja
1 purkki kidneypapuja
1 purkki mustia papuja
1 rkl chilijauhetta
1 tl juustokuminaa
1 tl oreganoa
ripaus suolaa

Silppua sipuli ja paprika ja laita ne kattilaan keittymään vedessä. Lisää hienonnettu valkosipuli ja kasvisliemikuutio. Keitä n. 10 minuuttia. Lisää loput ainekset. Kiehauta ja anna keittyä hiljaisella lämmöllä n. 30 minuuttia. Tarjoile tumman riisin kanssa.

Jos tykkää tulisesta niin tähän sopii myös loraus Sriracha -kastiketta potkua antamaan.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Kalorien rajoittaminen - toimiiko se?

Suurin osa dieeteistä perustuu kalorien laskemiseen tai niiden rajoittamiseen jollain tapaa. Itse olenkin koko laihdutushistoriani kamppaillut kalorien kanssa. Olen määrittänyt itselleni tietyn rajan, esim. 1200kcal mitä ei saa ylittää. Siitä on sitten kynsin hampain pidettävä kiinni. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että jos esim. klo kahteen mennessä päivällä on mokannut ja syönyt liikaa leipää, kakkua tms. niin sitten ei loppupäivänä syö mitään.

Tällaisella taistelulla oman kehon kanssa on tietysti katastrofaaliset seurauksensa. Sen sijaan, että kalorien laskeminen ohjaisi syömään tasaisesti vähän pitkin päivää, se lisää valtavasti ahdistusta jokaisen ylimääräisen suupalan myötä ja kasvattaa todennäköisyyttä ahmimiskohtaukseen ja morkkikseen. Itselläni kalorien rajoittaminen pitikin jatkuvasti yllä räjähdysherkkää ilmapiiriä - kun olin jatkuvasti hieman nälkäinen, oli kontrollin menettäminen aina kulman takana. Kun kontrolli oli kerran menetetty niin yhdenkin ylimääräisen keksin tai karkin syömisestä saattoi aiheutua loppupäivän mässäily. Kun laskelmat eivät pitäneet niin koko systeemi romahti.

Toki syödyn energiamäärän keinotekoinen rajoittaminen on laihdutuksessa tehokasta, niin kauan kuin siinä onnistuu. Olenkin onnistunut laihtumaan useita kymmeniä kiloja kaloreita rajoittamalla. Sillä on kuitenkin ollut hintansa. Elämä on ollut jatkuvaa veitsen terällä tasapainoilua ja ahmimiskohtaukset ovat olleet väistämättömiä, niin kuin niitä seuraava morkkiskin. Syömisen rajoittaminen vaikuttaa myös mielialaan. Nälkäisenä on paljon alttiimpi mielialan vaihteluille, kärttyisämpi eikä energiaa oikein tahdo riittää mihinkään.

Nykyään en laske kaloreita, vaan olen opetellut kuuntelemaan kehon viestejä. Syön silloin kun minulla on nälkä ja niin paljon että tulen kylläiseksi. Joskus se tarkoittaa kahta kukkurallista lautasta ja joskus pienempää annosta. Pääasia on se, että kun keho saa jatkuvasti tarvitsemiaan ravintoaineita, sen ei enää tarvitse lähettää aivoihin viestejä “nyt on hätätilanne, syö kaikki mikä eteen sattuu”. Ahmimiskohtaukseni ovat loppuneet kuin seinään, vaikka luulin että kyseessä olisi ongelma, jonka kanssa saisin taistella loppuikäni. Muistan aina kadehtineeni loputtomasti niitä ihmisiä, jotka kertoivat tekevänsä juuri näin - syövänsä vain silloin kun on nälkä. Ajattelin, että se ei ikinä onnistuisi minulta, koska minussa oli jotain vialla ja en saisi syömistä loppumaan kerran aloitettuani. Mutta ei, se onnistuu kaikilta ihmisiltä, jopa minulta. Juju on siinä, että pitää syödä oikeita ruokia. Kun syö mahdollisimman ravitsevia, vitamiini- ja hivenainepitoisia ruokia ja tärkkelystä - hedelmiä, vihanneksia, juureksia, viljoja, ne pitävät kehon jatkuvassa tyytyväisyyden tilassa.

Yhtenä suurena motivaationa tämän blogin pitämiseen onkin, että muutkin painonsa ja syömistensä kanssa kamppailevat ihmiset löytäisivät tämän ruokavalion. Tiedän että meitä on monia. En voi edes kuvailla sitä, miten paljon elämänlaatuni on parantunut kun olen oppinut syömään oikeasti terveellisesti, enkä vain juokse dieetistä toiseen.



sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Thai-linssikeitto



Ja sitten niihin luvattuihin suosikkiresepteihin! Tässä yksi pikalinssipurkkipaketista inspiroitunut ohje. Tää on tosi hyvää suttuisesta kuvasta huolimatta XD

1 iso porkkana
5 isoa perunaa
1 punasipuli
1 valkosipulin kynsi
1 tl jauhettua inkivääriä
2 rkl Spice Up thai-currya (oon kokeillut myös Pirkkaa, mutta ei ollut niin hyvää - käytä toki mitä lähimarketista löytyy)
1 kasvisliemikuutio
1,5 dl kookosmaitoa
2,5 dl vihreitä linssejä

Huuhtele linssit ja laita keittymään kasvisliemikuution kanssa (5-10min) Sillä välin silppua sipuli ja kuutioi perunat. Lisää ne kattilaan. Raasta porkkana ja laita se mukaan. Anna keittyä n. 10 minuuttia. Lisää mausteet ja keitä hiljaisella lämmöllä vielä n. 10 minuuttia tai kunnes perunat ja linssit ovat kypsiä.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Laihdutuksen edistyminen Vol. 1

Lähtöpainoni  8.7.14 oli 106kg ja nyt 15.11.14 se on 96.1kg. Olen siis laihtunut 100g vaille 10kg n. viidessä kuukaudessa. Pudotustahti ei ole päätä huimaava, mutta olen ihan tyytyväinen tähän hitaaseen, mutta varmaan pudotukseen. Ainakaan en ole ollut nälissäni kertaakaan :) Painoa lähtee hämmästyttävän tasaisesti puoli kiloa viikossa. Muistan kuulleeni, että puoli kiloa viikossa on siinä mielessä ideaali, että siinä tosiaan lähtee vain läskiä eikä lihasmassaa tai nesteitä. Hitaan painonpudotuksen sietämisessä auttaa, että vaihtaa prioriteetin painopisteen nopean laihtumisen sijasta terveyteen. Tavoitteenani on päästä ihannepainooni ja pysyä siinä loppuelämäni, mutta myös olla mahdollisimman terve ja energinen. Jollain “dieetillä” pääsisin ehkä lähelle ihannepainoani, mutta jäisin kauas muista tavoitteista ja ikuiseen itsekurin pettämisen ja itseinhon noidankehään.

Mitä teen?
  • syön 3-4 ateriaa päivässä + välipalat
  • ateriat rakentuvat aina hiilihydraattilähteen ympärille (peruna, pasta, riisi jne.)
  • en käytä ruoanlaitossa mitään rasvaa tai öljyä
  • syön niin kauan kunnes olen kylläinen
  • heti kun tulee taas nälkä syön välipalan tai seuraavan aterian
  • suosin mahdollisimman paljon täysjyvätuotteita, mahdollisimman vähän prosessoituja tuotteita kuten jauhoja, sokeria tai mehuja
  • ei kalorien laskemista
  • harrastan kevyttä liikuntaa

Tulen postaamaan myös ennen ja jälkeen -kuvia, mutta ihan vielä en kehtaa :P

torstai 13. marraskuuta 2014

Mikä on McDougall -ruokavalio?

Syö niin paljon kuin haluat, pudota painoa, nauti täyttävistä ja maistuvista ruoista, ehkäise sairauksia, säästä rahaa, saa lisää energiaa... Voivatko kaikki näistä olla mahdollisia samaan aikaan? Oman kokemukseni mukaan se on mahdollista, ja siksi tuntuu hullulta, että ko. ruokavalio ei ole sen tunnetumpi. Itse haluan levittää tietoa tästä hienosta elämäntavasta juuri siksi, että se estää niin paljon kärsimystä - niin ihmisten kuin eläintenkin.

Eräällä keskustelupalstalla törmäsin kommenttiin, jossa kyseinen keskustelija valitteli olevansa hyvin vähävarainen, mutta haluavansa elää silti terveellisesti. Sen vuoksi hän sanoi yrittävänsä ostaa aina mahdollisimman paljon tarjouslihaa ja muuten syövänsä vihanneksia - paljon hiilihydraatteja sisältäviä ruokia kuten riisiä ja perunaa hän kertoi karttavansa, koska ne lihottavat.

Tällaiset täysin virheelliset käsitykset siitä, mikä ruoka on hyväksi ihmiselle ovat valitettavan yleisiä. Ne tekevät aina minut aina hyvin surulliseksi. Kukaan ei voi pitkällä tähtäimellä hyvin syöden todella lihapitoista ruokaa. Viime aikoina on myös uutisoitu paljon suomalaisten proteiinibuumista. Kaikkeen lisätään proteiinia ja sen saannista ollaan huolissaan. Tällainen huoli on aivan turha. Proteiinia on lähes mahdotonta saada liian vähän, mikäli saa muuten ravinnostaan tarpeeksi energiaa. Liiallisella proteiinin saannilla taas on haittavaikutuksia terveydelle. Näitä tulen käsittelemään tulevassa postauksessani.

Lyhyesti, mitä McDougall -ruokavaliota noudattamalla voi syödä niin paljon kuin tekee mieli:
  • Tärkkelystä
  • viljoja: riisiä, maissia, kauraa, ruista, vehnää, ohraa, tattaria, hirssiä, durraa
  • palkokasveja: papuja, linssejä, herneitä jne.
  • tärkkelyspitoisia vihanneksia ja juureksia: porkkanaa, perunaa, kurpitsaa, jamssia, bataatteja, artisokkaa, palsternakkaa jne.
  • Vihreitä, keltaisia ja oransseja (ei-tärkkelyspitoisia) vihanneksia: bok choyta, kaalia, selleriä, munakoisoa, sipuleita, paprikoita, pinaattia, kesäkurpitsaa, vihreitä papuja, kukkakaalta, parsakaalta
  • Hedelmiä: omenoita, aprikooseja, banaaneja, marjoja, päärynöitä, greippejä, vesimeloneja, persimoneja, ananaksia, luumuja, mangoja, viinirypäleitä, kirsikoita
  • Pienissä määrin kasviperäisiä rasvan lähteitä: avokado, pähkinät, siemenet

Mitä ei voi syödä:
  • lihaa (sis. kala, kana)
  • maitotuotteita (maitoa, jugurttia, juustoa, voita)
  • kananmunia
  • öljyjä