Minun on jo pitkään pitänyt tehdä uusi ennen & jälkeen -päivitys, mutta olen laihtumisesta huolimatta lykännyt sitä. Osaltaan syy siihen on ihan positiivinen - en oikeastaan mieti laihduttamista niin paljon jokapäiväisessä elämässäni kuin ennen. Lueskelin tätä postausta varten vanhempia edistymispäivityksiäni, ja niistä huomaan, että olen edistynyt todella paljon fyysisen puolen lisäksi henkisesti. Aiemmista päivityksistäni huomaa (ja muistan sen tunteen hyvin), kuinka olin todella turhautunut ylipainoisena elämiseen. Olin todella kärsimätön pudottamaan kiloja nopeasti. Välillä kun paino pysyi samoissa lukemissa muutaman viikon tai nytkähti jopa ylöspäin, tuli vähän epätoivoinen olo. Siitä huolimatta rauhallinen ote on kannattanut. En kuitenkaan ole koko laihtumisen aikana muuttanut juurikaan mitään ruokavaliossani. Edelleen syön puuroaamiaisen; 2 lämmintä ateriaa päivässä, jotka koostuvat pääasiassa tärkkelyspitoisesta perunasta/riisistä/bataatista, pavuista ja kevyemmistä kasviksista; välipalana hedelmiä ja marjoja ja iltapalana hedelmä, riisikakkuja tms.
Viimeisin painoni on 69,3 kg. Olen siis virallisesti normaalipainoinen (72 kg taisi olla lievän ylipainon ja normaalipainon raja BMI:n mukaan). Lähtöpainoni 8.7.14 eli melkein 2 vuotta sitten oli 106 kg. Kiloja on lähtenyt tähän mennessä 36,7 kg. En ole vieläkään missään “mallin mitoissa”. Tiedän, että joillekin laihduttajille 69 kg on todella paljon, ja joillekin jopa laihdutuksen aloituspaino. Olen kuitenkin alkanut itse olla oikeasti tyytyväinen kroppaani. En enää välitä siitä, putoaako paino hitaasti vai nopeasti. En edes olisi kovin järkyttynyt, jos jäisin tähän painoon. Elän monella tapaa niin ideaalia elämää, jossa syömishäiriöiset ajatusmallit ovat vain kaukainen muisto. Painontarkkailu, syöminen tai liikunta eivät enää hallitse elämääni millään tavalla. Voin syödä päivittäin sitä mitä oikeasti haluan, ja silloin tällöin jopa epäterveellisiä herkkuja. Kaikki vanhat vaatteeni mahtuvat päälle ja uusien ostaminen on helppoa, koska kokoani löytyy lähes kaikkialta. Pystyn kävelemään rappusia ylöspäin hengästymättä. Painon ylläpitäminen ei ole huteralla pohjalla, vaan uskon todella pystyväni ylläpitämään tätä elämäntyyliä vaikka loppuelämäni.
Pääasiassa paino on kuitenkin edelleen hitaassa laskusuunnassa. Pidemmän aikaa se junnasi paikoillaan ainoastaan vuoden alussa, tammi-helmikuussa, jolloin se oli 75 kg tienoilla. Sille minulla on hyvinkin uskottava selitys, nimittäin joulusuklaat. En muuttanut ruokavaliotani mitenkään muuten, mutta koska olin saanut suuren määrän erilaisia vegaanisia suklaita ja karkkeja joululahjaksi, napostelin niitä päivittäin. En mielestäni edes syönyt niitä paljoa, ainoastaan pari-kolme palaa päivässä. En ole kuitenkaan keksinyt mitään muuta selitystä sille, että paino on viimeiset 2(?) vuotta pudonnut tasaista tahtia, ja joulun jälkeen se pysähtyi totaalisesti. Loppukeväästä paino lähti taas alaspäin, mutta putoamistahti on aika epätasainen.
Yksi syy tämän blogin pitämiseen on ollut toimia inspiraationa muille ylipainoisille, jotka ovat vaipuneet epätoivoon eivätkä enää usko muutoksen olevan mahdollista. Kyllä se on! Kaikki voivat laihtua, jos vain omaksuvat oikeanlaisen ruokavalion. Elämäntapamuutos vaatii vain uusien vaihtoehtojen etsimistä, omien suosikkien löytämistä ja johdonmukaista pysymistä valitsemallaan linjalla.
Tässä viimeisimmässä edistymiskuvassa ero edelliseen verrattuna ei ole kovin dramaattinen - vuoden alussa otetussa aiemmassa kuvassa painoin ilmeisesti 74,3kg eli muutosta siitä on viitisen kiloa. Olisinko voinut laihtua nopeammin? Varmasti, jos olisin jättänyt pois ravintolareissuja, juhlia ja sen sellaista. Nykyään itselleni toimivin asenne on kuitenkin se, että elämä ensin, sitten vasta laihtuminen. Ei tässä mikään kiire enää ole :)
Itsellekin muistutukseksi vielä aloituskuva:
