keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Itseinho ja itsekuri laihdutuksessa

Haluan kirjoittaa lyhyen kommentin asiasta, joka on ollut jo pitkään sydäntäni lähellä, koska se aiheuttaa niin paljon kärsimystä monille ihmisille. Seuraan joitakin painonpudotusblogeja ja tuntuu, että ihmisillä toistuvat laihduttaessa samat ongelmat (mitä itsellänikin oli aiemmin). Monella on laihdutuskeinona syödä vähähiilarisesti ja runsasproteiinisesti mikä tarkoittaa, että suuri osa aterioista koostuu kanasta ja jauhelihasta + vihanneksista. Sitten aina välillä näihin laihduttajiin iskee kova makeanhimo, jolloin pitää harjoittaa itsekuria ja yrittää kaikin voimin olla syömättä kaappeja puhtaaksi kaikista karkeista ja kekseistä. Sitten yritetään miettiä jotain keinotekoisia niksejä, jotka pitävät itsekuria yllä. Joskus tämä onnistuu, joskus ei. Ongelma vaan on siinä, että ihmisen keho tarvitsee hiilihydraatteja. Jos hiilareita ei saa tarpeeksi, niin kehon viestit voimistuvat ja voimistuvat kunnes vaihtoehtona on joko sortuminen tai viestien täydellinen tukahduttaminen, anoreksia. Syy ei ole ihmisessä itsessään, että on liian vähän itsekuria. Minua suututtaa suunnattomasti kun ylipainoisia ihmisiä syytetään lihavuudesta. Jos ei tiedä miten syödä oikein ja yhteiskunnalta saatava viesti on “rajoita kaloreita” niin minkäs teet. Olet ikuisessa panttaamisen ja ahmimisen kierteessä. Jos haluaa eroon tuosta kierteestä niin täytyy vain oppia syömään eri tavalla ja yrittää löytää kadotettu yhteys kehon viesteihin. Siinä saattaa mennä aikansa, mutta se on niin sen arvoista.



Monella ei ehkä ole syömishäiriötä sinänsä, mutta he kamppailevat silti mielitekojen kanssa laihduttaessa tai yrittäessään ylläpitää tiettyä painoa. Mielestäni kyseessä on sama ilmiö kuin itse syömishäiriössäkin, vaikkakin lievempänä. Joka tapauksessa se rajoittaa elämää, huonontaa elämänlaatua, laskee mielialaa ja on aivan tarpeetonta! Miksi kärsiä turhaan kun elämä on niin lyhyt. Elämässä on monenlaisia haasteita muutenkin, miksi aiheuttaa niitä itse lisää omalla toiminnallaan. Sen sijaan että alkaisi mättää suklaata tai rasvaisia juustoja, on vaihtoehtona muuttaa omia nautinnon kohteita. Se vaatii vain totuttelua, ei muuta. Loppupeleissä syömisestä saatu nautinto ei ole yhtään sen vähäisempää vaikka lähteenä olisivat terveelliset ruoat vaan pikemminkin nautinto lisääntyy sen myötä kun tietää, että hyvältä maistuva ruoka on lisäksi hyväksi omalle terveydelle, maapallolle ja eläimille.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että minkäänlaiset itseinhon tuntemukset eivät ole “normaaleja”. Terveys ei ole vain fyysistä terveyttä vaan siihen liittyvät vahvasti myös psyykkiset asiat. Yllättävän monet naiset ja nykyään myös miehet suhtautuvat omaan kehoonsa hyvin negatiivisesti. Muistan itsekin koko teinivuoteni inhonneeni läskejäni ja usein jopa yllytin itseäni ajattelemaan miten ällöttävää lihavuuteni oli. Uskoin, että tälläisellä itseni rankaisemisella saisin itseni paremmin motivoitua nälkäkuurille. Usein myös ajattelin, että olisin mieluummin anorektikko kuin lihava. Itseinhon ilmiötä ruokki sekin, että en tullut aterioista oikein kylläiseksi ja suhde ruokaan oli vääristynyt - kaikki ruoka oli ikään kuin kiellettyä ja etukäteen määritellyistä tarkkaan mietityistä aterioista poikkeaminen oli sortumista.

 
Syyllisyys ja syöminen eivät vain kuulu yhteen. Kenenkään ei kuuluisi tuntea syyllisyyttä siitä, että täyttää ravinnontarpeensa. Sen pitäisi olla iloinen asia! Mikään ei ole niin normaalia kuin syöminen. Keho ilmoittaa nälkäsignaaleilla tarvitsevansa ravintoaineita ja silloin kuuluu syödä. Ja kun syö oikeita ruokia, on helpompi päästä tasapainoon oman kehon tarpeiden ja niiden tyydyttämisen kanssa. Pitkään uskoin, että vain jotkut harvat onnelliset tyypit voivat syödä niin paljon kuin heidän tekee mieli ja lopettaa siihen, että itseltäni se ei onnistuisi. Olin kuitenkin väärässä. Intuitiivinen syöminen onnistuu kaikilta. Tietysti on ihmisiä myös toisessa ääripäässä, eli heitä jotka syystä tai toisesta kamppailevat sen kanssa miten saisivat syötyä tarpeeksi kun ei tee mieli ruokaa. Uskon, että siihenkin voi saada apua oikeiden ruokien syömisestä ja sitä kautta pyrkiä palauttamaan yhteyden kehonsa tarpeisiin. Erityisesti raikkaat, kevyet mutta makeat ja energiarikkaat hedelmät ovat suositeltavia sellaisessa tilanteessa.

On ehdottoman tärkeää kaikille, joiden taustalla on syömishäiriö tai itseinhon ajatuksia, alkaa purkaa tätä negatiivisuuden kierrettä. Usein kyseessä ovat vuosia jatkuneet ajatuksen urat, joita ei voi hetkessä napsauttaa pois päältä. Tarvitaan aktiivista pyrkimystä parempaan ja halua muuttaa elämänsä parempaan suuntaan.

Näin joskus yhden dokumentin anorektikoista, missä eräälle tytölle annettiin joku Snickers -patukka ja se oli olevinaan askel oikeaan suuntaan kun tyttö urheasti, ehkä hieman nikotellen, söi sen patukan. Kasvissyöntiinkin suhtaudutaan usein epäilevästi kun on kysymys syömishäiriöisten kuntoutuksesta kun ajatellaan, että normaaliin ja terveeseen syömiskäyttäytymiseen kuuluu syödä kaikkea mitä “tavalliset” ihmiset syövät. Ei tarvi! Itse en syö mitään missä on eläinkunnan tuotteita, mutta en koe millään tavalla rajoittavani itseäni. En halua syödä sellaisia ruokia, jotka ovat rasitteena keholle - sisältävät tyydyttynyttä rasvaa, kolesterolia ja ravintoköyhiksi jalostettuja jauhoja tai sokeria tai joista ei tule hyvä olo. En myöskään halua että kukaan yrittää väkisin syödä sellaisia ruokia mistä ei itse pidä. Kokonaisissa kasvikunnan tuotteissa on valittavana tuhansien ja taas tuhansien erilaisten ruokien kirjo, hedelmiä, vihanneksia, täysjyvätuotteita, juureksia, palkokasveja… Pidän erityisesti siitä tässä hiilaripitoisessa kasvisruokavaliossani, että toisin kuin aiemmin seuraamissani dieeteissä, voin syödä niin monia erilaisia ruokia ja kokeilla vaikka jotain uutta joka päivä, sen sijaan että söisin samaa kala/kana/jauheliha + vihannekset -settiä päivästä toiseen. En huolehdi kaloreista enkä makroravintoarvoista vaan keskityn syömään sitä ruokaa, josta tulee hyvä olo jokaisen aterian jälkeen. Se tarkoittaa myös, että aterioiden välillä ei tule kiljuva nälkä tai ala heikottaa.



On ollut ihanaa huomata, miten HCLFV -yhteisössä törmää yhä useammin ja useammin naisiin, jotka ovat vihdoinkin saaneet arvonsa oikeaan tärkeysjärjestykseen. Ensin tulee terveys, elämästä ja ruoasta nauttiminen, fyysinen hyvä olo ja sitten vasta omaan tavoitepainoon pääseminen. He hyväksyvät sen, että paino ei välttämättä putoa nopeasti, vaan saattaa jopa aluksi nousta, jos taustalla on voimakasta kalorien rajoittamista ja itsensä rääkkäämistä. Uskon, että avaimena terveeseen suhtautumiseen omaan kehoon ja ruokaan on se, että ensinnäkin lakkaa ajattelemasta ruokaa numeroina ja ravintoaineina. Itsekin syyllistyn tähän kun painotan koko ajan, että laihtuakseen ihmisten pitäisi syödä enemmän hiilihydraatteja (ja vähemmän rasvaa), mutta se johtuu vain siitä, että haluan ihmisten luopuvan toisaalta hiilihydraattifobiastaan ja toisaalta pakkomielteestään munuaisten ja maksan ylikuormittumiseen johtavaan eläinproteiinin syömiseen. Oikeasti haluaisin, että voitaisiin unohtaa grammat, kalorit ja prosentit ja keskittyä syömään herkullisia ja terveellisiä kasvikunnan tuotteita.

6 kommenttia:

  1. Mahtava blogi!

    Upeaa etta olet loytanyt taman elamantavan :))) !

    Olen itse noudattanut 80/10/10 -ruokavaliota noin vuoden raw till 4 tyylilla ja rehellisesti sanottuna tama on ollut yksi tahanastisen elamani paarhaimmista ratkaisuista! Olen laihtunut yhteensa noin parikymmenta kiloa enka olisi ikina uskonut unelmavartalon saavuttamisen olevan mahdollista!

    Oma kiinnostukseni tahan ruokavalioon herasi, kun ikuinen akne leuan alueella ei ottanut hellittaakseen, vaikka olen yli parikymppinen. Tajusin, etta akne on merkki jostain sisaisesta epatasapainosta jolloin iho yrittaa viimeisena keinona paasta kehon myrkyista eroon. Pari kk 2000-3000 kaloria paivassa pelkalla raakaruoalla paransi ihoni taysin. Sittemmin olen siirtynyt syomaan myos kypsennettya ruokaa iltapaivisin seka iltaisin samalla nostaen kalorit kunnolla 3000 puolelle. Jokapaivaiset paivaunet seka artyisyys on myos kadonnut. Asun ulkomailla, joten olen siina mielessa onnekkaassa asemassa etta auringon kypsyttamia hedelmia on tarjolla vuoden ympari. Suomessa varmasti hyva keino yllapitaa tata elamantapaa on Raw Till 4 ja The Starch Solution.

    Suomalaisia 80/10/10 tai raw till 4 -ruokavalion noudattajia ei viela taida olla kourallista enempaa, ainakaan googlailujeni perusteella. Olen laheisilleni yrittanyt kertoa tasta ruokavaliosta kuitenkaan tuputtamatta arsyttavasti, mutta tuntuu tta nykyisen paleo- trendin vallitessa vaharasvaisuus ja hiilaripitoisuus on se ainoa totuus, valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, hienoja tuloksia sulla! Söisin varmasti itsekin hedelmäpainotteisemmin jos eläisin etelämmässä. Reissuilla sitten mässäilen mangoilla ja papaijoilla :)

      On todellakin sääli, että Suomessa useampi ihminen ei tiedä HCLFV-ruokavaliosta. Tuntuu, että auttaisi niiiin monia ihmisiä jos he vain tietäisivät että tälläinen vaihtoehto on olemassa. No, Suomeen kaikki tulee vähän viiveellä. Toivoisin todella paljon, että Suomeenkin saataisiin jossain vaiheessa suuri high carb -yhteisö :)

      Poista
  2. Kiitos blogista. Ihana saada lukea välillä suomenkielellä tästä, alkaa enkku jo väsyttää viikkojen kahlaamisen jälkeen. Mukana ollaan, vasta kuukausi totuttelua takana ja ainakin 10 repsahdusta mutta ei se mittään, ne hyvät päivät onkin sitten todella hyviä. Jään seurailemaan blogiasi ja kaikkea hyvää sulle!
    T. Merja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta! Joo vielä tässä vaiheessa kaikki tieto aiheesta on englanniksi ja lähinnä Youtubessa. Ehkä tulevaisuudessa alkaa enemmänkin ilmaantumaan meidän suomalaisten "harppaajien" blogeja ja Youtube-kanavia.

      Kiva että olet mukana! Ja hyvä että et ota repsahduksia liian vakavasti. Tasapaino varmasti tulee ajan myötä :)

      Poista
  3. Hei! Olen ihan ällistynyt kun KERRANKIN löytyi suomenkielistä materiaalia hclf-vegaanilta :) Mahtava blogi!

    Tutustuin itse tähän elämäntyyliin viime kesänä, ja samantien heräsi kiinnostus kokeilla. Minulla on muutaman vuoden mittaista kasvissyöjätaustaa, mutta kokonaan vegaani en ole koskaan aikaisemmin ollut. High carb low fat vegaanin ruokavalio on kuitenkin kaiken lukemani ja oppimani jälkeen niin... järkevä! Ei ole mitään epäilystä, etteikö juuri tämä ruokavalio olisi ihmiselle paras mahdollinen!

    Olen siis vähän alle vuoden verran ollut vähän in and out tässä elämäntyylissä, ja siihen haluaisinkin sinulta mielipiteitä/neuvoja. Tilanne on se, että avomieheni hidastaa (ja paikoitellen jopa estää) siirtymistäni vegaaniksi. Kun tutustuimme muutama vuosi sitten olin kyllä kasvissyöjä, mutta aloin vähitellen hänen painostuksessaan siirtyä myös lihansyöntiin (I know, paha.)

    Olen kyllä yrittänyt selittää hänelle mahdollisimman kiltisti vegaaniruuan terveellisyydestä ja ekologisistakin vaikutuksista. Tunnen kuitenkin miehen jo niin hyvin tietääkseni, että häntä ei lihasta saa vierotettua, ei tässä todellisuudessa (''liha on terveellistä, ei maidossa mitään pahaa ole'' yms.). Olen kuitenkin tullut vastaan, ja todennut että hän saa pistää suuhunsa mitä ikinä haluaa, kunhan antaa minun tehdä omat valintani. Tämä on kuitenkin hänelle käsittämättömän hankalaa. Minulla on anoreksiatausta, tosin parantunut olen jo vuosia sitten. Mahtaakohan miehen vastahakoisuus ruokavaliotani kohtaan johtua pelosta, että olisin taas rajoittamassa syömisiäni.. Vaikka mehän kyllä tiedämme, että hclf-ruokavaliossa on kyse kaikesta muusta kuin syömisen rajoittamisesta :D

    Pitkä kommentti, mutta lähinnä haluaisin ideoita siihen, miten saisin itsepäisen mieheni hyväksymään minun valintani. Tunnen olevani umpikujassa, kun omat periaatteet taistelevat niin vahvasti hänen periaatteidensa kanssa.

    Kiitos jo etukäteen ja hyvää kevättä! :)

    - Moona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Moona!

      Ihanaa että olet tykännyt blogistani ja vieläkin mahtavampaa että olet itse hclfv -linjalla! Siinä olet oikeassa että mitä enemmän tästä ruokavaliosta saa tietää, sitä järkevämmältä se vaikuttaa.

      Pitkään viestiin pitkä vastaus :) Kysymys ristiriidoista läheisten ihmisten ajatusten ja omien vakaumusten välillä on tietysti vaikea. Oman kokemukseni mukaan veganismin kaltaisiin toistaiseksi marginaalisiin elämäntapoihin reagoidaan ensiksi tunteella ja sitten vasta järjellä. Pehmeänä lähestymistapana voisi kokeilla sitä, että tarjoat poikaystävällesi jotain hyvää hclf -ruokaa tai vaikka maistiaista erityisen hyvästä smoothiesta, jälkkäristä tms. tarkoituksena osoittaa, että vaikka tämä elämäntapa voi kuulostaa askeettiselta niin siihen oikeasti kuuluu ruoasta nauttiminen.

      Paras varmasti olisi, että keskustelisitte siitä, miksi hänelle sinun vegaaniruokavaliosi on niin vaikea paikka. Jos ongelmana on esim. huoli
      ettei vegaanina saa tarpeeksi tiettyjä ravintoaineita (kuten proteiinia) niin se on helppo osoittaa vääräksi ravintolaskurien avulla. Myös ihan suomaisissa ravitsemussuosituksissa on tunnustettu, että vegaanina on mahdollista saada tarvittavat ravintoaineet (paitsi B12).

      Omana kokemuksenani on, että veganismin kaltaisiin toistaiseksi vähän marginaalisiin elämäntapoihin reagoidaan ensin tunteella ja sitten vasta järjellä. Voi ehkä olla että miehellesi ei ole itsellekään selvää miksi sinun veganismisi häntä häiritsee. Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni, mutta itse tekisin kuitenkin loppupeleissä selväksi sen että omia moraalisia vakaumuksiani tai omia terveydellisiä tuntojani ei voi sanella minulle ulkopuolelta, vaan ne ovat yhtä keskeisiä osia minusta itsestäni kuin kaikki muutkin.

      Hyvää kevättä myös sulle, ja toivottavasti ongelma ratkeaa!

      Poista