Kivoja välipaloja :)

Rasvattomat sipsit

Sipseistä voi tehdä itse myös rasvattoman version. Itse olen käyttänyt siihen tarkoitusta varten suunniteltua “sipsintekolautasta”. Laite on merkiltään Mastrad ja samanlaisia näyttäisi saavan vielä ainakin Amazonilta: http://www.amazon.com/Mastrad-A64501-Top-Chips-Maker/dp/B004Z762VA Oma vempaimeni on hankittu muutama vuosi sitten Stockmannilta. (Btw. kyseessä ei ole maksettu mainos.)

Homma toimii siis niin, että perunat siivutetaan ohuiksi laitteen mukana tulevalla kätevällä viipaloijalla. Viipaleet asetellaan kuvassa näkyvälle harmaalle alustalle ja paistetaan mikrossa muutama minuutti. Sipsit kannattaa kääntää välillä parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Sen jälkeen sipsit voi maustaa haluamallaan tavalla. Huonona puolena tässä kuviossa on se, että kerrankin kun sipsit olisivat niin terveellisiä että niitä voisi syödä reilusti niin niiden tekemiseen menee kyllä jonkun verran vaivaa. Yhdellä kertaa alustalla saa tehtyä vain pienen kourallisen sipsejä. Jos kaipaa suolaista naposteltavaa niin suosittelen kuitenkin kokeilemaan näitä.

Periaatteessa saman homman pitäisi toimia kun sipsejä tekee uunissa, mutta se on kyllä omasta mielestäni melkoinen taitolaji. Kokeilin kerran ja en kyllä kokeile enää. Aluksi eivät näyttäneet kypsyvän millään ja sitten paloivat pikimustiksi. Ehkä muilla on parempi uuni tai enemmän kärsivällisyyttä. 

Vadelmasorbetti

Tähän tarvitaan vain kaksi ainesosaa, jotka on helppo pitää saatavilla vaikka koko ajan: säilyketölkki ananasta ja 1 dl pakastevadelmia. Valmista tulee sekoittamalla aineet blenderissä. Keep it simple!

 

Hedelmäsalaatti

Klassikko kyllä, mutta miksi ihmiset eivät syö näitä kuitenkaan enempää?! Itse syön melkein joka päivä jonkinlaisen hedelmäsalaatin, ison tai pienen. Uusin suosikkini on yhdistää happamia puolukoita makeiden hedelmien kuten viinirypäleiden tai banaanin kanssa. Tykkään ihan älyttömästi löytää jatkuvasti uusia eksoottisia makuyhdistelmiä, kuten tyrnimarja ja appelsiini. Nam!

Kokkaa ennakkoon!

Perunakroketit Vegan Cornerin reseptin mukaan

Hei! Jälleen pienen tauon jälkeen täällä taas. Välillä muu elämä ei jätä tälle blogille aikaa, mutta kyllä minä tänne aina palaan :D

Terveellisesti syömisessä yksi ehdottomasti tärkeimpiä juttuja on ennakkoon valmistautuminen. Kukaan ei ole sellainen ihme-ihminen, että pystyisi välttämään epäterveellisiä herkkuja ympäristössä, jossa kaapit ovat niitä täynnä, mutta terveellisiä vaihtoehtoja ei juurikaan ole. Jos on oikein nälkä ja vaihtoehtona on jääkaapista löytynyt kuivahtanut porkkana tai suklaakeksi niin lopputulosta ei ole vaikea arvata. Toisaalta harvalla on mahdollisuutta tai haluakaan putsata kämppää kokonaan herkuista. Muut perheenjäsenet saattavat hamstrata niitä kaappeihin tai sitten on muuten vaan kiva olla jotain vierasvaraa kaapin perällä. Mikä siis neuvoksi?

Itse pidän erinomaisena vaihtoehtona ennakkoon kokkaamista. Englanniksi tälle on hyvä termikin “batch cooking”, mutta en keksinyt miten se voisi suomeksi taipua. Satsikokkaaminen? Joka tapauksessa homma menee niin, että ensin suunnitellaan ruoat joksikin ajaksi, esim. viikoksi eteenpäin. Lasketaan paljonko aineita tarvitaan ja haalitaan kauppareissulla tarvittavat aineet. Sitten kokkaillaan oikein kunnolla viikon edestä ja annokset jaetaan rasioihin ja säilötään jääkaappiin tai pakastimeen. Simppeliä. Epäilemättä tätä moni perheenäiti on harrastanut jo ennen kuin se on tullut “muotiin”, mutta itselle ei edes moinen ollut tullut mieleen kun olen lähinnä laittanut ruokaa yhden annoksen verran tai korkeintaan seuraavaksi päiväksi. Hyödyt ovat huomattavat:

• rahaa säästyy kun ostaa vain tarvittavat ruokatarpeet
• aikaa säästyy kun kokkaaminen on hoidettu kerralla eikä sitä tarvitse tehdä viikolla
• kun tarvittavat ainesosat on mitattu etukäteen, ei ruokaa tule heitettyä hukkaan
• valmiit ateriat estävät epäterveellisiin herkkuihin sortumista, kun ruoan lämmittää vain parissa minuutissa nälän yllättäessä

Huonona puolena joku voi pitää sitä, että ruoka ei sitten ole niin “tuoretta” kuin jos sen olisi juuri valmistanut. Myöskään ihan kaiken tyyppisiä ruokia ei voi tehdä etukäteen. Esim. tortillat eivät oikein sovi rasioissa säilytettäviksi. Toisaalta ruoat voi tehdä puolivalmiiksi, eli keittää ennakkoon riisit ja muut kypsytettävät aineet, ja heittää aterioinnin hetkellä valmistetut aineet kasaan.

Etukäteen kokkaaminen edellyttää myös sitä, että pystyy arvioimaan omaa ruoankulutustaan niin, ettei tee liian pieniä annoksia - hyvät puolet menevät hukkaan jos jää nälkä ja valmistettujen annosten lisäksi pitää alkaa laittaa lisää ruokaa tai napostella suuria määriä. Näistä huolimatta etukäteen kokkaus on ainakin itselläni helpottanut arkea. Harrastan sitä yleensä puolen viikon erissä, eli sunnuntaina teen alkuviikon lounaat ja keskiviikkona loppuviikon lounaat.

Tässä pari esimerkkireseptiä siitä, minkä tyyppisiä ruokia on kätevä tehdä etukäteen:

Kookos-riisi-curry (n. 5 annosta)

1 kasvisliemikuutio

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 tl juustokuminaa

2 prk ruskeita tms. papuja

8 dl vettä

1,5 dl kookosmaitoa

100g tuoretta pinaattia

4 dl täysjyväriisiä

Pilko sipuli ja valkosipuli, ja kuullota niitä kattilan pohjalla vesitilkassa kunnes ne ovat pehmeitä. Lisää juustokumina, kasvisliemikuutio ja pavut. Lisää vesi, kookosmaito, pinaatti ja riisi. Kiehauta, vähennä sitten lämpöä ja anna kypsyä n. 30 min. Mausta suolalla.

Kikherne-peruna-curry (n. 4 annosta)

1kg perunoita

2 prk kikherneitä

2 porkkanaa

1 sipuli

1 dl kookosmaitoa

2 valkosipulinkynttä (tai 1 tl valkosipulijauhetta)

2 rkl currya

2 tl garam masalaa

1 rkl kurkumaa

mustapippuria

suolaa

Pilko porkkanat ja perunat ja keitä niitä vesitilkassa erillisessä kattilassa, kunnes ne ovat hieman pehmenneet. Sillä välin pilko sipuli & valkosipuli ja kuullota vesitilkassa pannulla. Siirrä perunat ja porkkanat pannulle sipuleiden kanssa ja lisää kookosmaito, kikherneet ja mausteet. Hämmennä hiljaisella lämmöllä 5-10 min ennen tarjoilua.

Inspiraatiota satsikokkailuun voi etsiä mm. näiltä sivustoilta:

The Vegan Corner 

• Youtube -kanava
• Paljon videoita, joissa näytetään kädestä pitäen helppojen reseptien valmistusta
• Mm. kuvan Perunakrokettien resepti löytyi täältä

Happy Herbivore 

• herkullisia ja terveellisiä vegaanireseptejä
• muutaman ilmaisreseptin lisäksi sarja kohtuu edullisia Happy Herbivore -keittokirjoja
• HH:n Lindsay Nixonilla on myös Meal Mentor -ateriapalvelu Palvelun käyttäjät saavat sähköpostiin viikoittain valmiin kauppalistan ja reseptit seuraavan viikon ruokia varten

High Carb Hannah

• Todella herkullisia reseptejä
• HCH:n Youtube-kanavalla on myös inspiroivia videoita ja Hannahin kokemuksia harppaamisesta https://www.youtube.com/user/Rawkaholics

Tsekkaa myös:

Low Fat Vegan Chef 

Fatfree Vegan 

Minimalist Baker 

Muutama ateriaidea

Moi! Tässä taas muutamia aterioitani, jotka toivottavasti antavat ideoita muille vähärasvaisesta veganismista kiinnostuneille. Nämä ateriat ovat eri päiviltä, koska Suomen ihanan haastavien valo-olosuhteiden takia en ole onnistunut ottamaan kunnollisia kuvia yhden päivän ajalta.

Hirssistä tykkään tosi paljon, ja se onkin kotimainen vaihtoehto riisille. Gluteenitonkin vielä. Nyt talvella syön paljon juureksia, joista punajuuri on yksi suosikeista. Teen usein linssi-punajuurilaatikkoa tämän Chochilin ohjeen mukaan: http://chocochili.net/2013/12/linssi-punajuurilaatikko/ Jätän vain kaurakerman pois.

Pastasta saa suorastaan kesäisen fiiliksen, jos tekee sille kastikkeen, johon tulee kesäkurpitsaa, paprikaa ja pinaattia. Tämä resepti on Deliciously Ella:n sivuilta http://deliciouslyella.com/mediterranean-vegetable-spaghetti/ Siellä on paljon kevyitä reseptejä, jotka ovat hunajan käyttöä lukuunottamatta vegaanisia. 

Käytiin yhtenä viikonloppuna Turussa ja katsastettiin paikallinen ravintolatarjonta. Taco Nito osoittautui erinomaiseksi valinnaksi, koska sieltä sai täyttävän ja hyvän burriton. Ravintola ei siis ole vegaaninen, mutta pyydettäessä tekevät vegaanisen version. Voin ehdottomasti suositella!  http://www.taco-nito.com/ 

 

Pizzaa!!! Tietysti pizza ei ole valkoisine vehnäjauhoineen aterioiden terveellisimmästä päästä, mutta se on äärettömän helppo kompromissi perheen yhteiseen leffailtaan. Kaupoista kun saa valmiita pakastettuja pizzapohjia, joihin kaikki aterioitsijat voivat koota omat täytteet. Juustottomassa pizzassa kannattaa panostaa hyvään tomaattikastikepohjaan - valkosipulia ja mausteita sekaan. Tässä käytin täytteenä herkkusieniä, ananasta ja kapriksia sekä vähän Violife vegaanista pizzajuustoa ja oreganoa. Suurin ongelmani näiden kanssa on suuruudenhulluus, kun joskus tulee lätkäistyä samalle pizzalle liikaa erilaisia täytteitä ja lopputulos muistuttaa jo kakkua. Muuten, kaksi pizzaa on mulle aivan vähimmäisannos - kevyempää pizzaa voi myös syödä reilummin.

Ennen & jälkeen Vol. 3

Heipä hei!

Pahoittelut radiohiljaisuudesta! Loppuvuodesta olin todella kiireinen, eikä blogille tuntunut jäävän aikaa. Samalla jäin jälkeen myös treenitavoitteista eli en joulukuun aikana juossut tai muuten treenannut käytännössä lainkaan, joulusiivousta lukuunottamatta. Laihtumisen edistymiseen olen silti tyytyväinen. Ennen joulua pääsin 74,3 kg:aan. Siinä mielessä se on hyvin, että loppuvuoteen mahtui vielä laihdutussuunnitelmia sotkeva ulkomaanmatka ja jonkun verran alkoholi/herkkupitoisia juhlia. Nyt en edes löytänyt edellistä tavoitepostaustani, joten en ole ihan varma mikä varsinainen tavoitteeni vuoden loppuun mennessä oli. Muistaakseni se on voinut olla n. 72 kg:n luokkaa, joten siitä olisin hieman jäänyt jälkeen. En kuitenkaan enää niin stressaa laihdutustahdista. Olen päättänyt, että en enää aseta painotavoitteita, koska ne vain luovat turhaa stressiä. Pääasia, että suunta on pikku hiljaa alaspäin. Välillä elämä tulee tielle, mutta koska kyse on elämäntapamuutoksesta eikä dieetistä, niin siihen on vain sopeuduttava. Joka tapauksessa olen vain parin kilon päässä normaalipainosta, joten laihtumisesta ei tässä vaiheessa ole enää juurikaan terveydellistä hyötyä. Tietysti oletan painon vielä jonkun verran putoavan ja kerron siitä tässä blogissa, mutta en aseta enää kilomääräisiä tavoitteita itselleni. Parempi olisi esim. kuntoon kohdistuva tavoite, esim. 5 km juokseminen alle 35 minuuttiin. Kuitenkin, aloituspainoni oli sen 106 kg (ekassa kuvassa) ja viime toukokuussa (toka kuva) olin vielä 82,8 kg. Eli alas päin ollaan tultu roimasti alkutilanteesta :)

Itse asiassa haluaisin luoda tästä blogista (vieläkin) kehopositiivisemman paikan. Kaikki eivät välttämättä halua laihduttaa, mutta haluaisivat silti syödä terveellisemmin ja voida hyvin. Ja se on ihan ok! En todellakaan halua välittää sellaista viestiä, että kaikkien pitäisi olla saman kokoisia tai pyrkiä johonkin ulkopuolisten asettamaan “tavoitepainoon”. Päin vastoin. Kaikkien tulisi saada olla sellaisia kuin haluavat olla, ilman että tuntevat painetta muilta täyttää joitain typeriä standardeja. Laihdutuksen ei myöskään pitäisi olla itsetarkoitus missään elämäntaparemontissa (paitsi jos paino on hengenvaarallisen korkealla). Terveys ja hyvä olo henkisesti ja fyysisesti ovat tuhat kertaa tärkeämpiä.

Muistutan vielä, että nyt on alkanut tammikuun 2016 Vegaanihaaste! Jos vegaanius kiinnostaa, mutta sen aloittaminen ilman apua arveluttaa, nyt on hyvä tilaisuus lähteä mukaan. Ilmoittautua voit osoitteessa http://vegaanihaaste.fi/  Vegaanihaasteen myötä saat sähköpostiisi tammikuun ajan joka päivä uutiskirjeen, jossa on hyviä vinkkejä ja reseptejä. Facebookin Vegaanihaaste 2016 -ryhmästä löytyy vertaistukea muilta haasteen aloittaneilta, ja tuutorien vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Halutessasi saat myös oman tuutorin, joka vastaa henkilökohtaisesti kysymyksiin sähköpostitse (tai muun sovitun kanavan kautta). Itse olen myös tuutorina :)

Veganismi ei ole dieetti, vaan elämäntapa, jossa pyritään olemaan vahingoittamatta muita elollisia niin paljon kuin mahdollista. Hedelmä- tai tärkkelyspitoinen vegaaninen ruokavalio on myös avain terveyteen ja ylimääräisen painon pudottamiseen. Kuitenkin myös melkein kaikkia epäterveellisiä herkkuja saa tehtyä vegaanisesti. Vegaanina ei “tarvitse” syödä aina terveellisesti :D Vegaanista juustoa, leikkeleitä ja pihvejä saa jo melkein kaikista marketeista. Itse syön silloin tällöin myös näitä vähän rasvaisempia ja sokerisempia juttuja. Kannattaa muistaa, että terveyden kannalta tärkeämpää on se, mitä syö 99% ajasta kuin se, mitä syö 1% ajasta.

Ajatuksia eettisestä veganismista

Tämä blogini on ensisijaisesti laihdutus- ja terveysasioihin keskittynyt ja haluan pitää sen sellaisena. Mutta. Viime aikoina otsikoihin on taas noussut todella tärkeä aihe, johon haluan ottaa kantaa. Yle esitti lokakuun lopussa MOT-ohjelman, jossa esiteltiin kuvamateriaalia suomalaisilta teurastamoilta. Materiaali järkytti monia, ja kuvattuihin tapahtumiin kuului muun muassa epäonnistuneita tainnutuksia, sähköpiiskan käyttöä ja lampaan hakkaamista muovilaatikolla. Aiheen esille nousun ansiosta moni ilmoitti julkisuudessa luopuvansa lihansyönnistä kokonaan. Viimeisimmän tietämäni ulostulon teki suosittu näyttelijä ja bloggaaja Venla Savikuja, jonka koskettavan blogipostauksen nimikin on kertova  - En enää elä valheessa. Älä sinäkään sulje silmiäsi. Postauksessaan Venla kertoo siitä, miten katsottuaan materiaalia teurastamoilta, hän kauhistui eläinten oloista ja kertoi luopuvansa lihan lisäksi myös kananmunista ja maitotuotteista. Venlan postaus on mielestäni hieno osoitus käsillä olevasta muutoksesta - yhä useammat alkavat olla kiinnostuneita kasvissyönnistä ja veganismista.

Nämä teurastamoilla kuvatut videot eivät ole ainoita Oikeutta eläimille -järjestön kuvaamia tallenteita. Vuosien saatossa kyseinen järjestö on julkaissut paljon materiaalia myös turkistarhoilta ja “tuotantolaitoksista”, joissa eläimet joutuvat surkean elämänsä viettämään. Näiden julkaisujen yhteydessä monet ihmiset ainakin omassa tuttavapiirissäni kiirehtivät huomauttamaan, että asia on ikävä, mutta ei koske heitä, sillä he “syövät vain vähän lihaa” tai “eivät syö ollenkaan punaista lihaa”. Tällaiset kannanotot saavat minut aina menemään hieman tolaltani, sillä niiden sanojat jättävät niin monia asioita huomiotta.

On toki ymmärrettävää, että ihmiset sympatisoivat enemmän “söpöjä” possuja ja suurisilmäisiä lehmiä kuin etäisen tuntuisia lintuja ja kaloja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne eivät olisi moraalisesti arvokkaita! Pikemminkin linnut ja kalat ansaitsisivat enemmän huomioon ottamista kuin suuremmat eläimet, koska ne ovat tavallaan vielä heikompia ihmistä vastaan kuin suuret eläimet. Ne arvostavat omaa elämäänsä varmasti aivan yhtä paljon kuin suuremmatkin eläimet. Karnistit sanovat tällaisessa tilanteessa, että “se nyt vain on luonnon laki, että leijonat syövät antilooppeja” jne. Mielestäni ihmisen erottaa “luonnosta” nimenomaan se, että ihminen pystyy nousemaan tällaisen vahvimman oikeuden yläpuolelle ja pyrkii moraalisuuteen. Moraalissa on kyse siitä, että uskaltaa puolustaa heikompia vahvempien tyranniaa vastaan.

Eläimen näkökulmasta ihminen on kaikkivoipa hallitsija, joka on niin vahvassa asemassa eläimeen nähden, että pystyy kontrolloimaan sen koko elämää syntymästä aikaiseen kuolemaan. Metsästysaseet perustuvat ylivoimaiseen tekniikkaan, jossa eläimelle ei jää juuri mitään aitoa mahdollisuutta paeta; tuotantoeläimet eivät voi valita kenen kanssa viettävät aikaansa tai parittelevat, koska ne keinosiemennetään ihmisen toimesta väkisin; lehmät ja vasikat erotetaan toisistaan usein heti syntymän jälkeen, niin että niiltä riistetään mahdollisuus jälkikasvun hoivaamiseen ja hoivatuksi tulemiseen voimakkaasta tarpeesta huolimatta; broileri viettää koko elämänsä tuhansien muiden kanssa suuressa hallissa, jonka lämpötila ja valaistus on täydellisesti säädelty tuottamaan mahdollisimman nopeaa kasvua jne.

Mielestäni eettisessä veganismissa on kyse siitä, että ymmärretään eläintuotannon perustuvan valta-aseman väärinkäyttöön ja siihen, että eläimeltä riistetään oikeus sen omaan elämään. Tämän vuoksi halutaan irtisanoutua koko systeemistä. Jos vielä teurastamokuvat nähneenä ajattelee, että on OK syödä vähän lihaa silloin tällöin tai syödä vain “valkoista lihaa” on missannut todella tärkeän pointin, jonka monet eläinaktivistit yrittävät tuoda esille. Olennaista ei ole pelkkä lihan ostamisen boikotoiminen sinänsä tai siirtyminen pienempiin tuotantoeläimiin, vaan kannan ottaminen koko eläinten riistoon perustuvaa systeemiä vastaan. Merkitsevää ei ole se, kuinka älykäs mikäkin eläinlaji on (esim. kanat ovat todella älykkäitä monessa asiassa) tai miten lähellä se on ihmistä. Tärkeää sen sijaan on, että jokainen eläin on yksilö, jolla on oma persoonallisuus, ja joka haluaa elää. Ihmisellä on suuri valta heikompiaan kohtaan, ja tätä valtaa pitäisi käyttää riistämisen sijaan eläinten suojeluun. Lemmikkien omistajien on usein helppo ymmärtää eläimillä olevan rikas tunne-elämä ja yksilöllisyys, mutta heillekin tuottaa vaikeuksia yhdistää yksilöllisyys lautasellaan olevaan pihviin.

Nuorempana kun olin vain kasvissyöjä ja söin vielä myös maitotuotteita ja kananmunia, kasvissyöntini tuli aina välillä puheeksi muiden kanssa. Silloin muistan kiirehtineeni äkkiä sanomaan, että “mut ei mua haittaa että muut ei oo kasvissyöjiä!” Pelkäsin, että ihmiset ajattelevat minun tuomitsevan heitä tai ajattelevan minun pitävän itseäni parempana kuin muut. Nykyään ymmärrän, että kyse oli itselleni tyypillisestä “kiltin tytön syndroomasta”. Pelkäsin kuollakseni sitä, mitä muut minusta ajattelivat, enkä uskaltanut tuoda aidosti esille omia mielipiteitäni. Nyt vegaanina potentiaalisia konfliktitilanteita ruokavaliotani ymmärtämättömien kanssa on vielä enemmän, koska tietyille henkilöille veganismi on vielä mystisempää kuin kasvissyönti. Pyrin siihen, että jos minulta asiasta kysytään niin kerron rehellisesti syyt veganismiini. Ikinä ei voi miellyttää kaikkia, joten jos joku ei minun kantaani ymmärrä niin se ei kuitenkaan muuta omaa asennettani.

Tiedän, että jotkut tarvitsevat veganismiin siirtymisessä pitemmän siirtymäajan kuin toiset. Uskon kuitenkin vahvasti, että kaikki länsimaissa asuvat ihmiset voivat alkaa vegaaneiksi. Veganismi on nykyään niin helppoa, että siihen ryhtymiseen ei pitäisi olla mitään tekosyitä. On aina hienoa, jos ihmiset ovat kiinnostuneita terveydestään ja ovat valmiita kokeilemaan McDougallin ruokavaliota tai jotain muuta High Carb -veganismin muotoa, mutta jos haluaa syödä rasvaisempia korvikkeita juustolle ja vaikka lihapiirakoille niin kyllä, sekin onnistuu nykyään helposti!

Olen myös mukana Vegaanihaasteessa tuutorina, joten jos haluat henkilökohtaista ohjausta minulta tai joltain muulta tuutorilta sähköpostin välityksellä niin liity ihmeessä mukaan haasteeseen! Minut löytää nimellä Noora V., Helsinki http://www.vegaanihaaste.net/

Linkkejä:

Earthlings

https://www.youtube.com/watch?v=ibuQ-J04eLQ

Abolitionist Approach

http://www.abolitionistapproach.com/

Why I stopped drinking milk

https://www.youtube.com/watch?v=I1WLUhn1yak

Cowspiracy (Netflix)

Oikeutta Eläimille

http://oikeuttaelaimille.fi/

Eläintehtaat

http://www.elaintehtaat.fi/

Mikä kalorimäärä paras laihdutukseen ja kaloritiheys

Mikä on paras kalorimäärä laihdutukseen? Lyhyesti ja ytimekkäästi: sellainen määrä, jonka syömällä tuntee olonsa hyväksi ja jonka syömällä paino putoaa. Mielestäni ei ole mitään järkeä sietää epämukavaa nälkää tai huonoa oloa puutteellisen ruokavalion takia samalla toivoen, että joskus kun on hoikka niin voi sitten alkaa syömään taas. On selvää, että tällainen ajattelu johtaa ennemmin tai myöhemmin jonkinlaiseen “romahdukseen”, jossa päätyy syömään liikaa “kiellettyjä” ruokia.

Loppupeleissä kalorien laskeminen on myös siinä mielessä järjetöntä, että se perustuu paljon arvailuun. On lähes mahdotonta tietää tarkalleen, kuinka paljon kaloreita missäkin ruoassa on. Monet eri kalorilaskurit antavat eri tuloksia samalle ruoka-aineelle. Kuitenkin jos miettii vaikka omenaa, niin omenoita on niin eri kokoisia että energiasisältöä on melkein mahdotonta tietää punnitsematta omenaa. Senkin jälkeen omenoissa saattaa olla lajikohtaisia eroja. Onko vihreissä omenissa saman verran energiaa kuin makeammissa punaisissa omenoissa?

Kaikkein vaikeinta kalorimäärää on ennustaa silloin kun laittaa ruokaa, johon tulee useampia ainesosia. Kuinka moni laskee kaikki laittamansa ruoan raaka-aineiden kalorit yhteen ja jakaa summan ruoan annosten määrällä? Ja jos tekee näin niin kuinka kauan tällaista käytäntöä on mahdollista pitää yllä? Jos sattuu syömään muualla kuin kotona niin aterian kalorimäärän tietäminen muuttuu käytännössä mahdottomaksi. Ei ole mitään mahdollisuutta tietää kuinka paljon mihinkin ruokaan on lisätty varsinaisesti näkymätöntä öljyä tms.

Tämä energiamäärien vaikea ennustettavuus johtaa usein siihen, että alkaa syödä samoja tuttuja ruokia uudestaan ja uudestaan, koska niihin ei liity ikävää epävarmuutta energiamääristä. Silloin kun yritin vielä laihduttaa “syömällä mahdollisimman vähän” ja noudatin GoFatGo -dieettiä, jäin kiinni sen turvalliseen ennustettavuuteen. Tiesin, että jokaisessa annoksessani oli aina suunnilleen sama määrä kaloreita: 250g maitorahkaa, 100g kanaa ja vihanneksia, proteiinipatukka. Samoin Painonvartijoissa olivat pisteet, joita sai syödä tietyn määrän päivässä. Tällaiset dieetit kannustavat pyrkimään totaaliseen kontrolliin syömisessä ja vahtaamaan jokaista suupalaa. Kun joskus jouduin syömään jotain jonka kalori- tai pistemäärä ei ollutkaan tiedossa, olin todella ahdistunut ja koin kadottaneeni turvallisen kontrollin. Ahdistuksen lisäksi selvä seuraus näille laihdutustavoille on ruokavalion yksipuolistuminen - miksi miettiä uudenlaisia aterioita, kun niihin liittyy vaiva kalorien selvittämisestä? Monet dieetit nykyään perustuvat myös järjettömiin proteiinisuosituksiin ja saavat laihduttajat syömään suurimmaksi osaksi jauhelihaa ja kanaa vihanneksilla. En voi uskoa, että se olisi makunsakaan puolesta kovin monen mielestä ihanteellinen loppuelämän ruokavalio.

Toinen juttu mistä en myöskään pidä kalorien laskemiseen kannustavissa laihdutusohjelmissa on se, että usein niissä ilmoitetaan, että laihduttaessa “ei tarvitse kärsiä nälkää”. Kuitenkin jonkun tietyn tarkan kalorimäärän asettaminen tavoitteeksi edellyttää sitä, että kun tuo määrä on täynnä niin sen jälkeen ei enää syödä. Mitä sitten tapahtuu, jos on syönyt annetut kalorit ja on vielä nälkä? Tuohon aika tärkeään kysymykseen ei anneta usein mitään vastausta tai sitten käsketään syömään enemmän vihanneksia, jotka täyttävät vatsaa. Ongelma vaan on siinä, että vihannekset eivät tuo sitä täyteyden ja kylläisyyden tunnetta, jota nälkäisenä kaipaa. Kuinka monen tekee mieli alkaa syödä porkkanaa kun vatsa kurnii? Monesti näissä tilanteissa alkaa etsiä vikaa itsestään, vaikka ongelma olisi annetuissa ohjeissa. Itse koin ainakin olevani poikkeava ja huonompi kuin muut, koska en tullut täyteen “normaaleista” ruoka-annoksista.

Youtube: Bonnyrebecca - What I Ate Today 3000 Calories Vegan

Mikä sitten on oikea määrä ruokaa? On oikeastaan mahdoton sanoa jotain tiettyä kalori- tai ruokamäärää, joka olisi sopiva kaikille. En usko mihinkään kalorirajoitteisiin, jossa joku määrittelee, että “syö enintään 1600 kaloria päivässä”. Jotkut järjettömät pikadieetit suosittelevat jopa vain 1200 kaloria päivässä. Monien virallisten suositusten mukaan taas keskiaktiivinen nuori nainen kuluttaa n. 2000-2200 kaloria päivässä. Ihmisten henkilökohtaiset energiantarpeet voivat vaihdella paljon, koska ne riippuvat niin monesta tekijästä. Harppausmaailmassa monet vetävät vähimmäisrajan 2500 kaloria mitä vähemmän ei saisi syödä ihanteellisen terveydentilan saavuttamiseksi. Paljon liikuntaa harrastavat harppaajat saattavat syödä jopa 3000-4000 kaloria päivässä ja silti pysyä hoikkina. Kaikki ihmiset ovat kuitenkin niin yksilöllisiä ja energiankulutukseen vaikuttaa niin moni asia (ikä, sukupuoli, aktiivisuustaso, perimä, aiemmat tottumukset jne.), että yhden kalorikiintiön määrittäminen kaikille ei ole mielekästä. Se voi johtaa monella siihen, että syödään joko liian vähän jolloin ahmimiskohtausten riski kasvaa eikä energiaa riitä mihinkään tai sitten syödään liian paljon mistä voi seurata huono olo, turvotusta ja painon tarpeeton nousu. Siksi mielestäni ei kannata mielestäni laskea kaloreita vaan syödä intuitiivisesti omien nälkäsignaalien mukaan - ne kertovat milloin on syönyt tarpeeksi ja milloin tarvitsee lisää tai vähemmän ruokaa. Laihduttaessa ei ehdottomasti mielestäni kannata yrittää syödä vähemmän, koska ideaalipainon saavuttaa mukavasti ja terveellisesti syömällä juuri niin paljon kuin keho tarvitsee ruokaa - pitää vain syödä oikeita ruokia.

Itse arvioisin, että syön päivässä n. 1800-2600 kaloria. En kirjaa syömiäni ruokia mihinkään ylös, joten en tiedä tarkkaa määrää. Määrä saattaa vaihdella paljonkin sen mukaan millainen fiilis on minäkin päivänä ja kuinka paljon harrastan liikuntaa. Alla on Cron-o-meteriin merkitsemäni tyypillinen esimerkkipäivä, jonka aikana söin siis n. 2100 kaloria, joista 12% (28,4g) tuli rasvasta, 10% proteiinista (62,1g) ja 78% (419g) hiilihydraateista. Aamiaiseksi söin smoothien, johon tuli banaaneja, omena, lehtikaalta, kurkkua ja hampun siemeniä. Lounaaksi ja päivälliseksi söin riisiä (yhteensä n. 4,5 dl kuivana mitattuna), tofua ja ruusukaalta ja välipalaksi banaanin ja taatelin. Tomaattikastiketta + joitain muita vihanneksia en jaksanut tähän edes merkitä, koska niissä on niin vähän energiaa.

Intuitiiviseen syömiseen ja harppaamiseen perustuvassa laihdutuksessa täytyy luopua kontrolloivasta asenteesta syömiseen ja päästää irti numeroiden tuijottelusta. Painon putoaminen ei välttämättä ole nopeaa, mutta ainakin se on varmaa ja mahdollistaa pitkällä tähtäimellä terveen suhteen syömiseen. Huomio kannattaa kiinnittää painon ja kalorien sijaan terveelliseen ruokaan ja kunnon parantamiseen. Lisäksi monet orjallisesti 1200 kaloria päivässä syövät usein valittavat, että laihtuminen ei etene millään, vaikka he syövät kuinka vähän. Itsekin koin tämän painonpudotuksen sakkaamisen oltuani yli vuoden vähäkalorisella dieetillä. Monen kuukauden aikana paino heilui 1-2 kiloa ylös ja alas, vaikka kaiken järjen mukaan sen olisi pitänyt laskea. Tämän kauden aikana ahmimiskohtaukset muodostuivat entistä suuremmaksi ongelmaksi, koska keho pyrki pitämään kiinni kaikista mahdollisista energianlähteistä. En ollenkaan ihmettelisi, jos syynä tähän ilmiöön olisi kehon yritys suojella rasvavarantoja “nälänhädältä”. Kalorien pitäminen alhaallahan opettaa kehoa paremmaksi rasvakerrosten suojelijaksi sen sijaan, että se polttaisi niitä tehokkaasti. Siksi laihdun paljon mieluummin vähän hitaammin, kuin nopeasti, jolloin lopputuloksena on sakkaamiseen ja romahdukset, kun ei voi nälkäisenä vastustaa epäterveellisiä herkkuja. Ensiksi mainittu on varmasti pidemmällä tähtäimellä helpompi pitää yllä kuin jälkimmäinen.

Ratkaisuna kaloritiheys

Sen sijaan, että pyrkisi syömään tietyn määrän kaloreita, voi laihdutukseen käyttää apunaan tietoa ruokien kaloritiheydestä (calorie density). Menetelmä perustuu tutkimustuloksiin siitä, että ihmiset voivat syödä vapaasti kasviperäisiä ruokia, joiden kaloritiheys on 60-160 kaloria/100g, ja silti laihtua tai säilyttää ihannepainonsa. Näitä ruokia ovat vihannekset, hedelmät, tärkkelyksen lähteet kuten perunat, keitetty riisi, pasta, maissi ja pavut, herneet ja linssit. Kaikkein kaloritiheintä on öljy, joten sitä kannattaa välttää mahdollisimman pitkälle laihduttaessa (ja myös muista syistä, kuten kirjoitin tässä postauksessa).

Hyödylliseksi kokemiani lisäohjeita ovat seuraavat:

• Syö aina kun on nälkä, ja lopeta kun olet kylläinen, mutta et liian täynnä
• Vältä nestemäisiä kaloreita. Mehut, limsat jne. eivät tuota tai ylläpidä kylläisyyden tunnetta samalla tavalla kuin kokonaiset ruoat.
• Rajoita korkean kaloritiheyden ruokia. Näitä ovat esim. leivät, pähkinät ja siemenet, kuivatut hedelmät jne. Huom! Näistä ei kannata kokonaan luopua. Itse olen kokenut parhaaksi ajatella näitä vähän niin kuin mausteina. Ruokalusikallinen tai pari siellä tai täällä tai välillä pari siivua leipää pääruoan ohella ovat ihan hyvä lisä ruokavalioon.
• Tasapainota annoksia kevyillä ja tiheämmillä ruoilla. Tämä toimii molempiin suuntiin. Vihannesten lisääminen pääruokien yhteyteen keventää annoksia. Forks Over Knives -ohjelmassa suositellaan lautasen täyttämistä puoliksi vihanneksilla ja puoliksi tärkkelyksen lähteillä, täysjyvätuotteilla tms. ja pavuilla/linsseillä, kun tarkoituksena on laihtua. Jos tarkoituksena on nostaa painoa tai pitää sitä yllä samalla kun urheilee paljon, voi sen sijaan vaihtaa kevyitä ruokia kaloritiheämpiin. Esim. pasta on tiheämpää kuin peruna ja taatelit ja banaanit yleisesti ottaen kaloritiheämpiä kuin muut hedelmät.

Menetelmä on siitä helppo, että se ei edellytä laskemista, eikä kalorien rajoittamista. Pikemminkin kannustetaan syömään aina silloin kun on nälkä, koska syömättömyys johtaa mielitekoihin ja “romahduksiin”. Voin henkilökohtaisesti suositella tätä menetelmää, kun olen pitkälti sitä noudattamalla laihtunut tähän mennessä jo yli 30 kiloa ;)