Ennen & jälkeen Vol. 4

Minun on jo pitkään pitänyt tehdä uusi ennen & jälkeen -päivitys, mutta olen laihtumisesta huolimatta lykännyt sitä. Osaltaan syy siihen on ihan positiivinen - en oikeastaan mieti laihduttamista niin paljon jokapäiväisessä elämässäni kuin ennen. Lueskelin tätä postausta varten vanhempia edistymispäivityksiäni, ja niistä huomaan, että olen edistynyt todella paljon fyysisen puolen lisäksi henkisesti. Aiemmista päivityksistäni huomaa (ja muistan sen tunteen hyvin), kuinka olin todella turhautunut ylipainoisena elämiseen. Olin todella kärsimätön pudottamaan kiloja nopeasti. Välillä kun paino pysyi samoissa lukemissa muutaman viikon tai nytkähti jopa ylöspäin, tuli vähän epätoivoinen olo. Siitä huolimatta rauhallinen ote on kannattanut. En kuitenkaan ole koko laihtumisen aikana muuttanut juurikaan mitään ruokavaliossani. Edelleen syön puuroaamiaisen; 2 lämmintä ateriaa päivässä, jotka koostuvat pääasiassa tärkkelyspitoisesta perunasta/riisistä/bataatista, pavuista ja kevyemmistä kasviksista; välipalana hedelmiä ja marjoja ja iltapalana hedelmä, riisikakkuja tms.

Viimeisin painoni on 69,3 kg. Olen siis virallisesti normaalipainoinen (72 kg taisi olla lievän ylipainon ja normaalipainon raja BMI:n mukaan). Lähtöpainoni 8.7.14 eli melkein 2 vuotta sitten oli 106 kg. Kiloja on lähtenyt tähän mennessä 36,7 kg. En ole vieläkään missään “mallin mitoissa”. Tiedän, että joillekin laihduttajille 69 kg on todella paljon, ja joillekin jopa laihdutuksen aloituspaino. Olen kuitenkin alkanut itse olla oikeasti tyytyväinen kroppaani. En enää välitä siitä, putoaako paino hitaasti vai nopeasti. En edes olisi kovin järkyttynyt, jos jäisin tähän painoon. Elän monella tapaa niin ideaalia elämää, jossa syömishäiriöiset ajatusmallit ovat vain kaukainen muisto. Painontarkkailu, syöminen tai liikunta eivät enää hallitse elämääni millään tavalla. Voin syödä päivittäin sitä mitä oikeasti haluan, ja silloin tällöin jopa epäterveellisiä herkkuja. Kaikki vanhat vaatteeni mahtuvat päälle ja uusien ostaminen on helppoa, koska kokoani löytyy lähes kaikkialta. Pystyn kävelemään rappusia ylöspäin hengästymättä. Painon ylläpitäminen ei ole huteralla pohjalla, vaan uskon todella pystyväni ylläpitämään tätä elämäntyyliä vaikka loppuelämäni.

Pääasiassa paino on kuitenkin edelleen hitaassa laskusuunnassa. Pidemmän aikaa se junnasi paikoillaan ainoastaan vuoden alussa, tammi-helmikuussa, jolloin se oli 75 kg tienoilla. Sille minulla on hyvinkin uskottava selitys, nimittäin joulusuklaat. En muuttanut ruokavaliotani mitenkään muuten, mutta koska olin saanut suuren määrän erilaisia vegaanisia suklaita ja karkkeja joululahjaksi, napostelin niitä päivittäin. En mielestäni edes syönyt niitä paljoa, ainoastaan pari-kolme palaa päivässä. En ole kuitenkaan keksinyt mitään muuta selitystä sille, että paino on viimeiset 2(?) vuotta pudonnut tasaista tahtia, ja joulun jälkeen se pysähtyi totaalisesti. Loppukeväästä paino lähti taas alaspäin, mutta putoamistahti on aika epätasainen.

Yksi syy tämän blogin pitämiseen on ollut toimia inspiraationa muille ylipainoisille, jotka ovat vaipuneet epätoivoon eivätkä enää usko muutoksen olevan mahdollista. Kyllä se on! Kaikki voivat laihtua, jos vain omaksuvat oikeanlaisen ruokavalion. Elämäntapamuutos vaatii vain uusien vaihtoehtojen etsimistä, omien suosikkien löytämistä ja johdonmukaista pysymistä valitsemallaan linjalla.

Tässä viimeisimmässä edistymiskuvassa ero edelliseen verrattuna ei ole kovin dramaattinen - vuoden alussa otetussa aiemmassa kuvassa painoin ilmeisesti 74,3kg eli muutosta siitä on viitisen kiloa. Olisinko voinut laihtua nopeammin? Varmasti, jos olisin jättänyt pois ravintolareissuja, juhlia ja sen sellaista. Nykyään itselleni toimivin asenne on kuitenkin se, että elämä ensin, sitten vasta laihtuminen. Ei tässä mikään kiire enää ole :)

Itsellekin muistutukseksi vielä aloituskuva:

Ruokapäiväkirja heinäkuu

Hei!

En ole vähään aikaan postannut ruokapäiväkirjaa, joten tässäpä taas hieman esimerkkejä syömistäni aterioista. Aika nopeasti sitä kangistuu kaavoihinsa ja syö samantyyppisiä aterioita päivästä toiseen, mutta toisaalta se helpottaa arkea ja jos ateriat ovat terveellisiä ja hyviä niin mikäs siinä :) Nämä esimerkit ovat erityisen vähän varsinaista ruoanlaittoa vaativia, vaan pikemminkin vain kootaan kasaan.

Kuskusta rusinoilla, linsseillä ja kikherneillä kera pinaatin. Kikherneitä en käsitellyt mitenkään, vaan lämmitin vain aiemmin keittämäni herneet. Tein erikseen maustekastikkeen, johon laitoin hummusta 1dl (kaupasta ostettua), 1 rkl sitruunamehua, 2 rkl maustamatonta kauramaitoa, 1 tl Dijon-sinappia ja valkosipulimaustetta.

Bataattia, mustasilmäpapuja, maissia ja höyrytettyä ruusukaalta. Bataatin paloittelin ja keitin, vihannekset höyrytin, esikeittämäni pavut lämmitin. That’s about it. Päälle lorauttelin Vege Vege -kastiketta http://www.poppamies.fi/poppamies-mausteet/vege-vege/ (ei kuvassa)

Kesäkeitto vegaanisesti

Tein kesäkeiton tämän ohjeen mukaan http://pienitaivaskin.blogspot.com/2014/08/vegaaninen-kesakeitto.html

Ja söin sitä melkein koko kattilallisen :D On niin kevyttä tämä, että sitä saa varautua syömään isommankin satsin.

Kuten olen varmaan sataan kertaan kirjoitellut, niin välipalaksi ja iltapalaksi syön yleensä hedelmiä. Silloin tällöin saatan kuitenkin syödä myös erilaisemman välipalan. Viime aikoina olen tykästynyt Yosan kauravälipaloihin.

Tässä vielä esimerkki ateriasta, jossa on käytetty myös vähän rasvaisempia tuotteita, vain näyttääkseni, että en ole mitenkään erityisen “puritaani” harppauksen kanssa. Yleisellä mittapuulla tämä on vielä varsin vähärasvainen vaihtoehto ihmisten päivittäin syömille ruoille. Tämäntyyppisiä prosessoidumpia aterioita syön noin pari kertaa kuussa. Lautaselta löytyy kuskusta, chipotle-kastiketta,Yosan kaurafraichea, paistettua vihreää paprikaa ja sipulia, kurkkua, Rainbown aurinkosalaattia, The Vegetarian Butcherin Vegan Chicken Chunks (Vegekaupasta), Sheesen Greek Style vegaanista “fetajuustoa” ja paikallisesta orientaalimarketista ostettua leipää.

FYI: Edelleenkään en ole sponsoroitu :) Postauksessani mainitut tuotteet ovat vain itse suosittelemiani.

P.S. Ensi viikolla seuraa edistymispäivitys :)

Toukokuinen ruokapäiväkirja

Hei! Tässä taas ruokapäiväkirjapostaus, mitä onkin jo kyselty. Laitan mahdollisimman pian myös samanmoisen ruokapäiväkirjan, koska näistä ilmeisesti on apua niille ketkä kaipaavat uusia vinkkejä aterioihin. Ongelmanani on vähän ollut se, että en useinkaan muista asetella aterioitani kovinkaan esteettisen näköisiksi, ja en ole viitsinyt laittaa nettiin kuvia epämääräisistä mössöistä, joita kenenkään tuskin tekee mieli kokeilla :D Toinen juttu on ylipäätään muistaa ottaa kuva syömisistään. Se ei paljon auta ottaa kuvaa enää siinä vaiheessa kun on jo syönyt puolet lautasesta tyhjäksi...

Aamiainen: Ihanan aamuaurinkoinen kaurapuuro banaanilla, pakastepuolukoilla, rusinoilla ja hampunsiemenillä <3

Lounas: Vihreät “pizzat”. Halkaisin pitaleivän kahtia, ja laitoin kummallekin puolelle tuorepinaattia, höyrytettyä parsakaalia ja retiisejä. Sivussa täysjyväriisiä ja päälle kastike, johon tuli ½ dl hummusta (käytin Sevanin valmishummusta), pari kourallista tuorepinaattia, ½ tl valkosipulijauhetta, 1 tl omenaviinietikkaa, 1 rkl sitruunamehua ja vähän soijakastiketta. Blendasin kastikeainekset blenderissä. Valmishummuksessahan on öljyä jos ei itse tee alusta asti öljytöntä versiota. Olen kuitenkin käyttänyt sitä satunnaisesti pieniä määriä, koska se ei loppupeleissä vaikuta annoksen kokonaisrasvamäärään paljoakaan.

Retiiseistä sen verran, että olivat valitettavasti tällä kertaa todella mauttomia. Ymmärrän sen, että ihmisille tulee kammo kaikkia vihanneksia kohtaan kun monesti kaupan kasvikset maistuvat lähinnä pahville. Aina ei kuitenkaan ole varaa ostaa luomua, ja en nyt ole varma siitäkään että se maistuisi aina mahdollisimman parhaalta. Niin valitettavasti käy, kun kasvikset jalostetaan mahdollisimman hyvin säilyviksi ja ulkonäköstandardit täyttäviksi, että itse maku (ja sen mukana usein myös ravintoainepitoisuus) jää huonoksi. Onneksi välillä sentään osuu koriin myös supermaukkaita kasviksia. Esim. parsa- ja kukkakaalit ovat melkein aina makoisia.

Jälkkäri: Tämä on todella tyypillinen jälkkäri/välipala itselleni. Syön tämäntapaisia melkein joka päivä. Simppelisti vain pilkottuna pari omenaa + pensasmustikoita pakkasesta ja päälle loraus yleensä vaniljalla maustettua soija/riisimaitoa ja vähän agavesiirappia päälle.

Päivällinen: Iso keitetty bataatti, höyrytettyjä soijapapuja (edamame) ja tuorepinaattia. Bataatille tein kookosmaidosta kastikkeen: 1dl kookosmaitoa, 1-2 rkl maapähkinävoita, 1 valkosipulinkynsi murskattuna, 1tl tuoreinkivääriä raastettuna, ½ rkl soijakastiketta, ½ rkl sitruunamehua. Ja blendaamalla taasen valmista.

Iltapala/snäck: Ihan vaan rusinoita pari kourallista…

Semmoisia tällä kertaa! Ihanaa, että kesä on tullut ja aurinko paistaa :)

Kivoja välipaloja :)

Rasvattomat sipsit

Sipseistä voi tehdä itse myös rasvattoman version. Itse olen käyttänyt siihen tarkoitusta varten suunniteltua “sipsintekolautasta”. Laite on merkiltään Mastrad ja samanlaisia näyttäisi saavan vielä ainakin Amazonilta: http://www.amazon.com/Mastrad-A64501-Top-Chips-Maker/dp/B004Z762VA Oma vempaimeni on hankittu muutama vuosi sitten Stockmannilta. (Btw. kyseessä ei ole maksettu mainos.)

Homma toimii siis niin, että perunat siivutetaan ohuiksi laitteen mukana tulevalla kätevällä viipaloijalla. Viipaleet asetellaan kuvassa näkyvälle harmaalle alustalle ja paistetaan mikrossa muutama minuutti. Sipsit kannattaa kääntää välillä parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Sen jälkeen sipsit voi maustaa haluamallaan tavalla. Huonona puolena tässä kuviossa on se, että kerrankin kun sipsit olisivat niin terveellisiä että niitä voisi syödä reilusti niin niiden tekemiseen menee kyllä jonkun verran vaivaa. Yhdellä kertaa alustalla saa tehtyä vain pienen kourallisen sipsejä. Jos kaipaa suolaista naposteltavaa niin suosittelen kuitenkin kokeilemaan näitä.

Periaatteessa saman homman pitäisi toimia kun sipsejä tekee uunissa, mutta se on kyllä omasta mielestäni melkoinen taitolaji. Kokeilin kerran ja en kyllä kokeile enää. Aluksi eivät näyttäneet kypsyvän millään ja sitten paloivat pikimustiksi. Ehkä muilla on parempi uuni tai enemmän kärsivällisyyttä. 

Vadelmasorbetti

Tähän tarvitaan vain kaksi ainesosaa, jotka on helppo pitää saatavilla vaikka koko ajan: säilyketölkki ananasta ja 1 dl pakastevadelmia. Valmista tulee sekoittamalla aineet blenderissä. Keep it simple!

 

Hedelmäsalaatti

Klassikko kyllä, mutta miksi ihmiset eivät syö näitä kuitenkaan enempää?! Itse syön melkein joka päivä jonkinlaisen hedelmäsalaatin, ison tai pienen. Uusin suosikkini on yhdistää happamia puolukoita makeiden hedelmien kuten viinirypäleiden tai banaanin kanssa. Tykkään ihan älyttömästi löytää jatkuvasti uusia eksoottisia makuyhdistelmiä, kuten tyrnimarja ja appelsiini. Nam!

Kokkaa ennakkoon!

Perunakroketit Vegan Cornerin reseptin mukaan

Hei! Jälleen pienen tauon jälkeen täällä taas. Välillä muu elämä ei jätä tälle blogille aikaa, mutta kyllä minä tänne aina palaan :D

Terveellisesti syömisessä yksi ehdottomasti tärkeimpiä juttuja on ennakkoon valmistautuminen. Kukaan ei ole sellainen ihme-ihminen, että pystyisi välttämään epäterveellisiä herkkuja ympäristössä, jossa kaapit ovat niitä täynnä, mutta terveellisiä vaihtoehtoja ei juurikaan ole. Jos on oikein nälkä ja vaihtoehtona on jääkaapista löytynyt kuivahtanut porkkana tai suklaakeksi niin lopputulosta ei ole vaikea arvata. Toisaalta harvalla on mahdollisuutta tai haluakaan putsata kämppää kokonaan herkuista. Muut perheenjäsenet saattavat hamstrata niitä kaappeihin tai sitten on muuten vaan kiva olla jotain vierasvaraa kaapin perällä. Mikä siis neuvoksi?

Itse pidän erinomaisena vaihtoehtona ennakkoon kokkaamista. Englanniksi tälle on hyvä termikin “batch cooking”, mutta en keksinyt miten se voisi suomeksi taipua. Satsikokkaaminen? Joka tapauksessa homma menee niin, että ensin suunnitellaan ruoat joksikin ajaksi, esim. viikoksi eteenpäin. Lasketaan paljonko aineita tarvitaan ja haalitaan kauppareissulla tarvittavat aineet. Sitten kokkaillaan oikein kunnolla viikon edestä ja annokset jaetaan rasioihin ja säilötään jääkaappiin tai pakastimeen. Simppeliä. Epäilemättä tätä moni perheenäiti on harrastanut jo ennen kuin se on tullut “muotiin”, mutta itselle ei edes moinen ollut tullut mieleen kun olen lähinnä laittanut ruokaa yhden annoksen verran tai korkeintaan seuraavaksi päiväksi. Hyödyt ovat huomattavat:

• rahaa säästyy kun ostaa vain tarvittavat ruokatarpeet
• aikaa säästyy kun kokkaaminen on hoidettu kerralla eikä sitä tarvitse tehdä viikolla
• kun tarvittavat ainesosat on mitattu etukäteen, ei ruokaa tule heitettyä hukkaan
• valmiit ateriat estävät epäterveellisiin herkkuihin sortumista, kun ruoan lämmittää vain parissa minuutissa nälän yllättäessä

Huonona puolena joku voi pitää sitä, että ruoka ei sitten ole niin “tuoretta” kuin jos sen olisi juuri valmistanut. Myöskään ihan kaiken tyyppisiä ruokia ei voi tehdä etukäteen. Esim. tortillat eivät oikein sovi rasioissa säilytettäviksi. Toisaalta ruoat voi tehdä puolivalmiiksi, eli keittää ennakkoon riisit ja muut kypsytettävät aineet, ja heittää aterioinnin hetkellä valmistetut aineet kasaan.

Etukäteen kokkaaminen edellyttää myös sitä, että pystyy arvioimaan omaa ruoankulutustaan niin, ettei tee liian pieniä annoksia - hyvät puolet menevät hukkaan jos jää nälkä ja valmistettujen annosten lisäksi pitää alkaa laittaa lisää ruokaa tai napostella suuria määriä. Näistä huolimatta etukäteen kokkaus on ainakin itselläni helpottanut arkea. Harrastan sitä yleensä puolen viikon erissä, eli sunnuntaina teen alkuviikon lounaat ja keskiviikkona loppuviikon lounaat.

Tässä pari esimerkkireseptiä siitä, minkä tyyppisiä ruokia on kätevä tehdä etukäteen:

Kookos-riisi-curry (n. 5 annosta)

1 kasvisliemikuutio

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 tl juustokuminaa

2 prk ruskeita tms. papuja

8 dl vettä

1,5 dl kookosmaitoa

100g tuoretta pinaattia

4 dl täysjyväriisiä

Pilko sipuli ja valkosipuli, ja kuullota niitä kattilan pohjalla vesitilkassa kunnes ne ovat pehmeitä. Lisää juustokumina, kasvisliemikuutio ja pavut. Lisää vesi, kookosmaito, pinaatti ja riisi. Kiehauta, vähennä sitten lämpöä ja anna kypsyä n. 30 min. Mausta suolalla.

Kikherne-peruna-curry (n. 4 annosta)

1kg perunoita

2 prk kikherneitä

2 porkkanaa

1 sipuli

1 dl kookosmaitoa

2 valkosipulinkynttä (tai 1 tl valkosipulijauhetta)

2 rkl currya

2 tl garam masalaa

1 rkl kurkumaa

mustapippuria

suolaa

Pilko porkkanat ja perunat ja keitä niitä vesitilkassa erillisessä kattilassa, kunnes ne ovat hieman pehmenneet. Sillä välin pilko sipuli & valkosipuli ja kuullota vesitilkassa pannulla. Siirrä perunat ja porkkanat pannulle sipuleiden kanssa ja lisää kookosmaito, kikherneet ja mausteet. Hämmennä hiljaisella lämmöllä 5-10 min ennen tarjoilua.

Inspiraatiota satsikokkailuun voi etsiä mm. näiltä sivustoilta:

The Vegan Corner 

• Youtube -kanava
• Paljon videoita, joissa näytetään kädestä pitäen helppojen reseptien valmistusta
• Mm. kuvan Perunakrokettien resepti löytyi täältä

Happy Herbivore 

• herkullisia ja terveellisiä vegaanireseptejä
• muutaman ilmaisreseptin lisäksi sarja kohtuu edullisia Happy Herbivore -keittokirjoja
• HH:n Lindsay Nixonilla on myös Meal Mentor -ateriapalvelu Palvelun käyttäjät saavat sähköpostiin viikoittain valmiin kauppalistan ja reseptit seuraavan viikon ruokia varten

High Carb Hannah

• Todella herkullisia reseptejä
• HCH:n Youtube-kanavalla on myös inspiroivia videoita ja Hannahin kokemuksia harppaamisesta https://www.youtube.com/user/Rawkaholics

Tsekkaa myös:

Low Fat Vegan Chef 

Fatfree Vegan 

Minimalist Baker 

Muutama ateriaidea

Moi! Tässä taas muutamia aterioitani, jotka toivottavasti antavat ideoita muille vähärasvaisesta veganismista kiinnostuneille. Nämä ateriat ovat eri päiviltä, koska Suomen ihanan haastavien valo-olosuhteiden takia en ole onnistunut ottamaan kunnollisia kuvia yhden päivän ajalta.

Hirssistä tykkään tosi paljon, ja se onkin kotimainen vaihtoehto riisille. Gluteenitonkin vielä. Nyt talvella syön paljon juureksia, joista punajuuri on yksi suosikeista. Teen usein linssi-punajuurilaatikkoa tämän Chochilin ohjeen mukaan: http://chocochili.net/2013/12/linssi-punajuurilaatikko/ Jätän vain kaurakerman pois.

Pastasta saa suorastaan kesäisen fiiliksen, jos tekee sille kastikkeen, johon tulee kesäkurpitsaa, paprikaa ja pinaattia. Tämä resepti on Deliciously Ella:n sivuilta http://deliciouslyella.com/mediterranean-vegetable-spaghetti/ Siellä on paljon kevyitä reseptejä, jotka ovat hunajan käyttöä lukuunottamatta vegaanisia. 

Käytiin yhtenä viikonloppuna Turussa ja katsastettiin paikallinen ravintolatarjonta. Taco Nito osoittautui erinomaiseksi valinnaksi, koska sieltä sai täyttävän ja hyvän burriton. Ravintola ei siis ole vegaaninen, mutta pyydettäessä tekevät vegaanisen version. Voin ehdottomasti suositella!  http://www.taco-nito.com/ 

 

Pizzaa!!! Tietysti pizza ei ole valkoisine vehnäjauhoineen aterioiden terveellisimmästä päästä, mutta se on äärettömän helppo kompromissi perheen yhteiseen leffailtaan. Kaupoista kun saa valmiita pakastettuja pizzapohjia, joihin kaikki aterioitsijat voivat koota omat täytteet. Juustottomassa pizzassa kannattaa panostaa hyvään tomaattikastikepohjaan - valkosipulia ja mausteita sekaan. Tässä käytin täytteenä herkkusieniä, ananasta ja kapriksia sekä vähän Violife vegaanista pizzajuustoa ja oreganoa. Suurin ongelmani näiden kanssa on suuruudenhulluus, kun joskus tulee lätkäistyä samalle pizzalle liikaa erilaisia täytteitä ja lopputulos muistuttaa jo kakkua. Muuten, kaksi pizzaa on mulle aivan vähimmäisannos - kevyempää pizzaa voi myös syödä reilummin.

Ennen & jälkeen Vol. 3

Heipä hei!

Pahoittelut radiohiljaisuudesta! Loppuvuodesta olin todella kiireinen, eikä blogille tuntunut jäävän aikaa. Samalla jäin jälkeen myös treenitavoitteista eli en joulukuun aikana juossut tai muuten treenannut käytännössä lainkaan, joulusiivousta lukuunottamatta. Laihtumisen edistymiseen olen silti tyytyväinen. Ennen joulua pääsin 74,3 kg:aan. Siinä mielessä se on hyvin, että loppuvuoteen mahtui vielä laihdutussuunnitelmia sotkeva ulkomaanmatka ja jonkun verran alkoholi/herkkupitoisia juhlia. Nyt en edes löytänyt edellistä tavoitepostaustani, joten en ole ihan varma mikä varsinainen tavoitteeni vuoden loppuun mennessä oli. Muistaakseni se on voinut olla n. 72 kg:n luokkaa, joten siitä olisin hieman jäänyt jälkeen. En kuitenkaan enää niin stressaa laihdutustahdista. Olen päättänyt, että en enää aseta painotavoitteita, koska ne vain luovat turhaa stressiä. Pääasia, että suunta on pikku hiljaa alaspäin. Välillä elämä tulee tielle, mutta koska kyse on elämäntapamuutoksesta eikä dieetistä, niin siihen on vain sopeuduttava. Joka tapauksessa olen vain parin kilon päässä normaalipainosta, joten laihtumisesta ei tässä vaiheessa ole enää juurikaan terveydellistä hyötyä. Tietysti oletan painon vielä jonkun verran putoavan ja kerron siitä tässä blogissa, mutta en aseta enää kilomääräisiä tavoitteita itselleni. Parempi olisi esim. kuntoon kohdistuva tavoite, esim. 5 km juokseminen alle 35 minuuttiin. Kuitenkin, aloituspainoni oli sen 106 kg (ekassa kuvassa) ja viime toukokuussa (toka kuva) olin vielä 82,8 kg. Eli alas päin ollaan tultu roimasti alkutilanteesta :)

Itse asiassa haluaisin luoda tästä blogista (vieläkin) kehopositiivisemman paikan. Kaikki eivät välttämättä halua laihduttaa, mutta haluaisivat silti syödä terveellisemmin ja voida hyvin. Ja se on ihan ok! En todellakaan halua välittää sellaista viestiä, että kaikkien pitäisi olla saman kokoisia tai pyrkiä johonkin ulkopuolisten asettamaan “tavoitepainoon”. Päin vastoin. Kaikkien tulisi saada olla sellaisia kuin haluavat olla, ilman että tuntevat painetta muilta täyttää joitain typeriä standardeja. Laihdutuksen ei myöskään pitäisi olla itsetarkoitus missään elämäntaparemontissa (paitsi jos paino on hengenvaarallisen korkealla). Terveys ja hyvä olo henkisesti ja fyysisesti ovat tuhat kertaa tärkeämpiä.

Muistutan vielä, että nyt on alkanut tammikuun 2016 Vegaanihaaste! Jos vegaanius kiinnostaa, mutta sen aloittaminen ilman apua arveluttaa, nyt on hyvä tilaisuus lähteä mukaan. Ilmoittautua voit osoitteessa http://vegaanihaaste.fi/  Vegaanihaasteen myötä saat sähköpostiisi tammikuun ajan joka päivä uutiskirjeen, jossa on hyviä vinkkejä ja reseptejä. Facebookin Vegaanihaaste 2016 -ryhmästä löytyy vertaistukea muilta haasteen aloittaneilta, ja tuutorien vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Halutessasi saat myös oman tuutorin, joka vastaa henkilökohtaisesti kysymyksiin sähköpostitse (tai muun sovitun kanavan kautta). Itse olen myös tuutorina :)

Veganismi ei ole dieetti, vaan elämäntapa, jossa pyritään olemaan vahingoittamatta muita elollisia niin paljon kuin mahdollista. Hedelmä- tai tärkkelyspitoinen vegaaninen ruokavalio on myös avain terveyteen ja ylimääräisen painon pudottamiseen. Kuitenkin myös melkein kaikkia epäterveellisiä herkkuja saa tehtyä vegaanisesti. Vegaanina ei “tarvitse” syödä aina terveellisesti :D Vegaanista juustoa, leikkeleitä ja pihvejä saa jo melkein kaikista marketeista. Itse syön silloin tällöin myös näitä vähän rasvaisempia ja sokerisempia juttuja. Kannattaa muistaa, että terveyden kannalta tärkeämpää on se, mitä syö 99% ajasta kuin se, mitä syö 1% ajasta.

Ajatuksia eettisestä veganismista

Tämä blogini on ensisijaisesti laihdutus- ja terveysasioihin keskittynyt ja haluan pitää sen sellaisena. Mutta. Viime aikoina otsikoihin on taas noussut todella tärkeä aihe, johon haluan ottaa kantaa. Yle esitti lokakuun lopussa MOT-ohjelman, jossa esiteltiin kuvamateriaalia suomalaisilta teurastamoilta. Materiaali järkytti monia, ja kuvattuihin tapahtumiin kuului muun muassa epäonnistuneita tainnutuksia, sähköpiiskan käyttöä ja lampaan hakkaamista muovilaatikolla. Aiheen esille nousun ansiosta moni ilmoitti julkisuudessa luopuvansa lihansyönnistä kokonaan. Viimeisimmän tietämäni ulostulon teki suosittu näyttelijä ja bloggaaja Venla Savikuja, jonka koskettavan blogipostauksen nimikin on kertova  - En enää elä valheessa. Älä sinäkään sulje silmiäsi. Postauksessaan Venla kertoo siitä, miten katsottuaan materiaalia teurastamoilta, hän kauhistui eläinten oloista ja kertoi luopuvansa lihan lisäksi myös kananmunista ja maitotuotteista. Venlan postaus on mielestäni hieno osoitus käsillä olevasta muutoksesta - yhä useammat alkavat olla kiinnostuneita kasvissyönnistä ja veganismista.

Nämä teurastamoilla kuvatut videot eivät ole ainoita Oikeutta eläimille -järjestön kuvaamia tallenteita. Vuosien saatossa kyseinen järjestö on julkaissut paljon materiaalia myös turkistarhoilta ja “tuotantolaitoksista”, joissa eläimet joutuvat surkean elämänsä viettämään. Näiden julkaisujen yhteydessä monet ihmiset ainakin omassa tuttavapiirissäni kiirehtivät huomauttamaan, että asia on ikävä, mutta ei koske heitä, sillä he “syövät vain vähän lihaa” tai “eivät syö ollenkaan punaista lihaa”. Tällaiset kannanotot saavat minut aina menemään hieman tolaltani, sillä niiden sanojat jättävät niin monia asioita huomiotta.

On toki ymmärrettävää, että ihmiset sympatisoivat enemmän “söpöjä” possuja ja suurisilmäisiä lehmiä kuin etäisen tuntuisia lintuja ja kaloja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne eivät olisi moraalisesti arvokkaita! Pikemminkin linnut ja kalat ansaitsisivat enemmän huomioon ottamista kuin suuremmat eläimet, koska ne ovat tavallaan vielä heikompia ihmistä vastaan kuin suuret eläimet. Ne arvostavat omaa elämäänsä varmasti aivan yhtä paljon kuin suuremmatkin eläimet. Karnistit sanovat tällaisessa tilanteessa, että “se nyt vain on luonnon laki, että leijonat syövät antilooppeja” jne. Mielestäni ihmisen erottaa “luonnosta” nimenomaan se, että ihminen pystyy nousemaan tällaisen vahvimman oikeuden yläpuolelle ja pyrkii moraalisuuteen. Moraalissa on kyse siitä, että uskaltaa puolustaa heikompia vahvempien tyranniaa vastaan.

Eläimen näkökulmasta ihminen on kaikkivoipa hallitsija, joka on niin vahvassa asemassa eläimeen nähden, että pystyy kontrolloimaan sen koko elämää syntymästä aikaiseen kuolemaan. Metsästysaseet perustuvat ylivoimaiseen tekniikkaan, jossa eläimelle ei jää juuri mitään aitoa mahdollisuutta paeta; tuotantoeläimet eivät voi valita kenen kanssa viettävät aikaansa tai parittelevat, koska ne keinosiemennetään ihmisen toimesta väkisin; lehmät ja vasikat erotetaan toisistaan usein heti syntymän jälkeen, niin että niiltä riistetään mahdollisuus jälkikasvun hoivaamiseen ja hoivatuksi tulemiseen voimakkaasta tarpeesta huolimatta; broileri viettää koko elämänsä tuhansien muiden kanssa suuressa hallissa, jonka lämpötila ja valaistus on täydellisesti säädelty tuottamaan mahdollisimman nopeaa kasvua jne.

Mielestäni eettisessä veganismissa on kyse siitä, että ymmärretään eläintuotannon perustuvan valta-aseman väärinkäyttöön ja siihen, että eläimeltä riistetään oikeus sen omaan elämään. Tämän vuoksi halutaan irtisanoutua koko systeemistä. Jos vielä teurastamokuvat nähneenä ajattelee, että on OK syödä vähän lihaa silloin tällöin tai syödä vain “valkoista lihaa” on missannut todella tärkeän pointin, jonka monet eläinaktivistit yrittävät tuoda esille. Olennaista ei ole pelkkä lihan ostamisen boikotoiminen sinänsä tai siirtyminen pienempiin tuotantoeläimiin, vaan kannan ottaminen koko eläinten riistoon perustuvaa systeemiä vastaan. Merkitsevää ei ole se, kuinka älykäs mikäkin eläinlaji on (esim. kanat ovat todella älykkäitä monessa asiassa) tai miten lähellä se on ihmistä. Tärkeää sen sijaan on, että jokainen eläin on yksilö, jolla on oma persoonallisuus, ja joka haluaa elää. Ihmisellä on suuri valta heikompiaan kohtaan, ja tätä valtaa pitäisi käyttää riistämisen sijaan eläinten suojeluun. Lemmikkien omistajien on usein helppo ymmärtää eläimillä olevan rikas tunne-elämä ja yksilöllisyys, mutta heillekin tuottaa vaikeuksia yhdistää yksilöllisyys lautasellaan olevaan pihviin.

Nuorempana kun olin vain kasvissyöjä ja söin vielä myös maitotuotteita ja kananmunia, kasvissyöntini tuli aina välillä puheeksi muiden kanssa. Silloin muistan kiirehtineeni äkkiä sanomaan, että “mut ei mua haittaa että muut ei oo kasvissyöjiä!” Pelkäsin, että ihmiset ajattelevat minun tuomitsevan heitä tai ajattelevan minun pitävän itseäni parempana kuin muut. Nykyään ymmärrän, että kyse oli itselleni tyypillisestä “kiltin tytön syndroomasta”. Pelkäsin kuollakseni sitä, mitä muut minusta ajattelivat, enkä uskaltanut tuoda aidosti esille omia mielipiteitäni. Nyt vegaanina potentiaalisia konfliktitilanteita ruokavaliotani ymmärtämättömien kanssa on vielä enemmän, koska tietyille henkilöille veganismi on vielä mystisempää kuin kasvissyönti. Pyrin siihen, että jos minulta asiasta kysytään niin kerron rehellisesti syyt veganismiini. Ikinä ei voi miellyttää kaikkia, joten jos joku ei minun kantaani ymmärrä niin se ei kuitenkaan muuta omaa asennettani.

Tiedän, että jotkut tarvitsevat veganismiin siirtymisessä pitemmän siirtymäajan kuin toiset. Uskon kuitenkin vahvasti, että kaikki länsimaissa asuvat ihmiset voivat alkaa vegaaneiksi. Veganismi on nykyään niin helppoa, että siihen ryhtymiseen ei pitäisi olla mitään tekosyitä. On aina hienoa, jos ihmiset ovat kiinnostuneita terveydestään ja ovat valmiita kokeilemaan McDougallin ruokavaliota tai jotain muuta High Carb -veganismin muotoa, mutta jos haluaa syödä rasvaisempia korvikkeita juustolle ja vaikka lihapiirakoille niin kyllä, sekin onnistuu nykyään helposti!

Olen myös mukana Vegaanihaasteessa tuutorina, joten jos haluat henkilökohtaista ohjausta minulta tai joltain muulta tuutorilta sähköpostin välityksellä niin liity ihmeessä mukaan haasteeseen! Minut löytää nimellä Noora V., Helsinki http://www.vegaanihaaste.net/

Linkkejä:

Earthlings

https://www.youtube.com/watch?v=ibuQ-J04eLQ

Abolitionist Approach

http://www.abolitionistapproach.com/

Why I stopped drinking milk

https://www.youtube.com/watch?v=I1WLUhn1yak

Cowspiracy (Netflix)

Oikeutta Eläimille

http://oikeuttaelaimille.fi/

Eläintehtaat

http://www.elaintehtaat.fi/